Sivistynyt kansa tarvitsee kansanopistoja
Laskevia Pisa-tuloksia ihmetellessä on vaikea uskoa, että Suomi nostettiin aikoinaan köyhyydestä koulutuksen ja sivistyksen avulla. Mieleen hiipii väkisin epäilys, ettei Suomeksi kutsuttu kansakunta enää muista, miten rutiköyhä maa muuttui vauraaksi hyvinvointivaltioksi.
Tarvitaan koulutusta ja sivistystä, päättelivät maakuntien tulisielut yli sata vuotta sitten. Köyhyys ja kurjuus talttuvat vain sillä, että kansalaiset osaavat lukea, kirjoittaa ja laskea. Heidän pitäisi tietää vähän muustakin kuin omasta pihapiiristään.
Tulisielujen visio oli oikea, myös tahtoa sen toteuttamiseen löytyi. Ilmajoella sijaitsevan Etelä-Pohjanmaan Opiston perustajaksi mainitaan usein Niilo Liakka. Hän oli paitsi kansanopistomies myös poliitikko, toimipa jopa opetusministerinä vuosina 1919–24. Sattumaa ei ole, että hänen ministerikaudellaan Suomeen säädettiin oppivelvollisuuslaki.
Liakka ja hänen hengenheimolaisensa olivat vakuuttuneita sivistyksen strategisesta merkityksestä kansakunnan menestykselle.
Kävin itse Etelä-Pohjanmaan Opiston 1983–84. Latu oli lukion jälkeen kateissa. Vasta jälkeenpäin havahduin siihen, miten ison päätöksen edessä parikymppinen on. Pitäisi valita suunta elämälleen neljäksikymmeneksi vuodeksi. Hankkia ammatti, luoda uraa, elää tätä ainutkertaista elämää. En tiennyt tarkasti, mitä haluta. Eikä tiennyt moni muukaan ikäiseni.
Kansanopistovuosi oli ratkaiseva. Se antoi aikaa ja jonkin järjestyksen päivään ja viikkoon. Oli mahdollisuus rauhassa puntaroida, mitä haluaa tehdä – ja ennen kaikkea, mitä haluaa olla. Lukujärjestykseen sisältyi historiaa, psykologiaa, kieliä ja matematiikkaa. Kaikista niistä oli apua, suuntasin opiston jälkeen minne tahansa.
Etelä-Pohjanmaan Opistossa hoksasin, että yhteiskuntatieteilijähän minä olen, jos nyt jotakin ylipäätään olen. Päädyin Turun yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi. Sen jälkeen sain stipendin Britanniaan. Saavutin toisen maisterintutkintoni London School of Economicsista.
Niitä tutkintoja ei olisi ilman vuotta Etelä-Pohjanmaan Opistossa. Vuosi oli yksi parhaimmista sijoituksistani, jotka olen velkarahalla tehnyt. Tosiaan, lukuvuosi maksoi sen verran, ettei itsellä ollut enkä kehdannut vanhemmilta pyytää. Onneksi valtio takasi ja pankinjohtaja ymmärsi.
Ilman Etelä-Pohjanmaan Opistoa minusta ei olisi tullut päätoimittajaa, diplomaattia, valtioneuvoston viestintäjohtajaa, Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen yksikönpäällikköä eikä kirjailijaa. Ilman kansanopistoa urapolkuni olisi saattanut olla aivan toisenlainen, elämäni olisi saattanut olla toisenlainen.
Tuen kaikilla voimillani ja kyvyilläni suomalaista kansansivistystä ja aivan erityisesti kansanopistolaitosta. Tästä tulevaisuuteen. Pidän selvänä, että laskevien Pisa-tulosten osasyy on siinä, ettei suuri yleisö enää arvosta yleissivistystä. Sama arvostuksen lasku on osunut kansanopistoihin.
Liakka ja kumppanit ymmärsivät yli sata vuotta sitten jotakin olennaista tästä maasta, vaikka suurimmalle osalle informaation lähteenä nykyajan digihienouksien sijaan oli pelkkä painettu lehti. Sivistys oli arvo – ja niin sen pitää olla vastakin, sillä sivistynyt yhteiskunta on hyvä yhteiskunta.
Markku Mantila
Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja, kirjailija