Vapaa sivistystyö vahvistaa kokonaisturvallisuutta
Miten yhteiskunta varautuu tilanteisiin, joissa arki järkkyy? Varautumisen väylä -hanke tuo varautumisen osaksi vapaan sivistystyön koulutuksia ja vahvistaa kansalaisten kriisinsietokykyä ja valmiuksia toimia yhdessä myös poikkeusoloissa.
Varautumisen väylä -hankkeessa on kysymys uudenlaisen varautumisen oppiaineen tai näkökulman tuomisesta vapaan sivistystyön oppilaitosten opetukseen. Siinä lisätään ja kehitetään opettajien itsenäisiä valmiuksia henkisen kriisinkestävyyden ja varautumisen opettamiseen ja tiivistetään yhteistyötä muiden varautumistoimijoiden, viranomaisten ja yhdistysten kanssa. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni oppilaitos sisällyttäisi itselleen soveltuvalla tavalla varautumiseen liittyviä aiheita vuosikelloonsa syksystä 2026 alkaen. Vuoden 2027 kuluessa henkisen kriisinkestävyyden opettamisen ja varautumisen on tarkoitus olla osa vapaan sivistystyön normaalia toimintaa.
Varautuminen ei ole vain viranomaisten tehtävä, vaan koko yhteiskunnan yhteinen asia. Vapaan sivistystyön koulutuksilla on tässä tärkeä rooli: ne vahvistavat kansalaisten osallisuutta, luottamusta ja henkistä kriisinkestävyyttä aikana, jolloin turvallisuuden tunne on muutoksessa. Vuonna 2024 vapaan sivistystyön oppilaitokset tavoittivat lähes 1,7 miljoonaa suomalaista.
Maailma muuttui 24.2.2022, kun Venäjä hyökkäsi aggressiivisesti Ukrainaan. Suomi liittyi Naton täysjäseneksi vuotta myöhemmin, 4.4.2023. Olemme uudessa tilanteessa.
Muutos näkyy ja tuntuu – pelottaakin. Useimpia Suomen kansalaisia yhdistää turvallisuuteen asevelvollisuus: lähes jokaisessa perheessä on joku, jota se koskettaa. Asevelvollisuus koskee vain Suomen kansalaisia. Sen sijaan uudistuva valmiuslaki ei perustu vain kansalaisuuteen: se velvoittaa kaikkia Suomessa oleskelevia tai asuvia, olivatpa he asevelvollisia tai eivät. Poikkeusoloissa – kuten luonnonkatastrofeissa, pandemioissa, suuronnettomuuksissa tai jopa sodan uhatessa – määräykset, kuten liikkumisrajoitukset sekä ilmoittautumis- tai työvelvollisuus, koskettavat kaikkia.
Oikeusvaltiossa ihmisten oletetaan olevan lakiuskoisia. Määräyksiä noudatetaan, ja näin tekevät etenkin suomalaiset. Yhteiskunnan toimivuus perustuu kuitenkin sääntöjen noudattamisen lisäksi ihmisten vuorovaikutukseen ja kokemukseen kuulumisesta yhteisöön. Samalla on syytä muistaa, että kaikki Suomessa asuvat eivät ole talvisodan henkeen kasvatettuja luterilaisia. Suomessa asuu esimerkiksi yli 660 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä eli 11,7 % väestöstä.
Vapaan sivistystyön piirissä on keskusteltu, miten erityisesti muualta muuttaneet saataisiin mukaan yhteiseen tekemiseen ja varautumiseen. On todettu, että jo nykyinen vapaan sivistystyön toiminta tukee yhteistä turvallisuutta ja henkistä kestävyyttä. Asia täytyy vain tuoda näkyväksi. Esimerkiksi vakavassa kriisitilanteessa puolustusvoimat voi kutsua nopeasti tuhansia asevelvollisia palvelukseen. Tällöin valtava määrä keskeisiä henkilöitä siirtyy pois normaaleista työtehtävistään. Miten aukot paikataan? Tiedämme kuitenkin, että maassa on paljon hiljaista, kriittistäkin osaamista ihmisillä, joilla ei ole vielä esimerkiksi Suomen kansalaisuutta tai B1-tason kielitaitoa.
Vapaa sivistystyö vahvistaa itsetuntoa, minäpystyvyyttä, tunnetaitoja ja sosiaalisia valmiuksia, jotka kaikki rakentavat henkistä kestävyyttä. Silti vahvatkin yksilöt voivat tietyssä tilanteessa lamaantua, etenkin yksin ollessaan tai toimiessaan. Ja tässä on koko asian ydin: on keskeistä opetella varautumaan ja toimimaan yhdessä.
Ensin täytyy perehtyä siihen, miksi, mihin ja miten varaudutaan. Mietitään, mitä voi tapahtua, ja tunnistetaan oudot tai pelottavat tilanteet. Seuraavaksi pohditaan, opiskellaan ja koulutetaan sitä, mitä näissä tilanteissa voi tehdä. Sitten harjoitellaan yhdessä. Tämä lisää toimintakykyä. Sillä jos jotain oikeasti tapahtuu, huomataan, että ihmiset alkavat yllättäen toimia kuten on harjoiteltu. Se poistaa pelon ja vahvistaa tunnetta, että tästä selvitään.
Yhdessä toimiminen on vapaan sivistystyön vahvuus. Nykyisenä etäopiskelu- ja Teams-aikakautena se on jopa etuoikeus. Se mahdollistaa ihmisten kohtaamisen päivittäin sosiaalisissa tilanteissa, ystävyyssuhteiden ja verkostojen rakentamisen sekä kokemuksen kuulumisesta johonkin. Sitä tarvitaan juuri nyt.
Aloitimme Varautumisen väylä -hankkeen valmistelun syksyllä 2025. Osallistuimme myös Sitran työpajoihin, joiden pohjalta julkaistiin 15.4.2026 työpaperi Huomisen luottamus Suomessa. Sen yhtenä havaintona on, että luottamus yhteiskuntaan on Suomessa korkea, mutta trendi on laskeva. Vain noin 20 % kansalaisista kokee voivansa vaikuttaa, noin 15 % ihmisistä ei enää luota valtioon, ja jopa 10 % prosenttia hyväksyy väkivallan käytön omien etujensa ajamiseksi. Kokemus omasta osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista on hatara.
Henkisen kriisinkestävyyden tärkein liima on kokemus yhteisöllisyydestä. Polarisoitumisen ristiaallokossa tämä yhteiskunnallinen kysymys on odotettua laajempi.
Varautumisen väylä -hanke käynnistyi Suomen Kansanopistoyhdistyksen ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen aloitteesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö kehotti kutsumaan hankkeeseen mukaan myös muita sivistystoimijoita, ja mukaan liittyivät Kansalaisopistojen liitto, Bildningsalliansen rf. sekä Suomen Kesäyliopistot ry.
Hankesuunnitelma tarkentuu kesään 2026 mennessä. Aihetta käsiteltiin myös Kansanopistojen rehtoripäivillä 27.–28.4. Tampereella ja sitä käsitellään Kansanopistopäivillä 4.–5.6. Haapavedellä. Varautumisen väylä -hankkeen tarkemmat tiedot ja tavoitteet voi lukea täältä.
Teksti: Jarmo Pennala, Kansanopistoyhdistyksen hankeasiantuntija