Blogi | 04.02.2021

Mitä pojat odottavat koulutukselta?

Kirjoittaja: Kyösti Nyyssölä

Poika nostaa kädet ylös.

Pojat päättävät opintonsa peruskouluun aivan liian usein. Ero tyttöihin on selvä ja seuraukset ovat ainakin tilastollisesti huonoja. Ilman toisen tai korkea-asteen tutkintoa jääneet nuoret ovat selvästi useammin työttömänä kuin koulutukseen enemmän osallistuneet. Syyttävä sormi on ollut pystyssä jo vuosikausia, mutta muutoksia poikien käyttäytymisessä ei ole näköpiirissä.

Heikosta koulutuksesta seuraa työttömyyden lisäksi muutakin sosiaalista harmia. Tulotaso jää alhaiseksi. Perheen perustaminen viivästyy. Aika ajaa ohi ja jäädään peräkamarin pojiksi. Valtiovarainministeriö on löytänyt yhteyden jopa nuorten miesten työttömyyden ja syntyvyyden laskun välille. Kysymys on siis vakavasta asiasta, johon olisi löydettävä lääkkeet. Jos pojat eivät halua kouluun, on koulun mentävä poikien luo.

Kansanopiston ydintehtävä on toteuttaa koulutusta vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa. Tarjonnan siis pitäisi ohjautua tarpeiden perusteella. Tunnettu lainaus vuosisadan takaiselta Pohjois-Savon kansanopiston rehtorilta kuuluu: ”Kuinkas voisin tehdä opetussuunnitelman, kun en ole vielä opiskelijoitakaan nähnyt?”. Niinpä, opiskelijoiden ohjaavat kansanopiston opetussuunnitelman laatimista. Opistoilla on kansallinen velvollisuus herätä nuorten miesten koulukielteisyyden äärellä ja herättää muutkin koulujärjestelmän toimijat reagoimaan asiaan.

Tehtävä ei ole helppo ja mikään ei muutu hetkessä. En usko, että pojat ja nuoret miehet tyhmyyttään jättäytyvät vähemmälle koulutukselle. Heitä ei vaan aina puhuttele nykykoulun tarjonta sen kummemmin peruskoulussa kuin yliopistossakaan. Sosiaalisen markkinoinnin otteella on kysyttävä, miksi koulu ei kiinnosta tai mikä houkuttelee enemmän?

Motivaatio kasvaa, kun opiskeltava aihe on kiinnostava tai siihen on itsellä kosketuspintaa. Myös palaute ratkaisee paljon. Moni poika kyllästyy kouluun, kun hän ei jaksa seurata monotonista opetusta päivästä toiseen. Arvosanat heikkenevät ja pärstäkerroin näkyy numeroissa. Opinto-ohjaajat näyttävät tietä ammattikoulun vähiten halutuille aloille ja edessä häämöttää keskeyttäminen.

Myös kansanopistoilla on peiliin katsomisen paikka. Etelä-Pohjanmaan Opiston vajaasta 400 päätoimisesta opiskelijasta 30 % on miehiä. Luku on muuten sama kuin miesten osuus Helsingin yliopistosta valmistuneista.

Oppivelvollisuuden laajentuminen kansanopistoihin antaa opistoille mahdollisuuden pohtia asioita uudelleen myös poikien kannalta. Vaikka ei ole syytä nojata stereotypioihin, niin uskon silti toiminnallisuuden, kokemuksellisuuden ja elämyksellisyyden lisäävän poikien koulumyönteisyyttä.

Etelä-Pohjanmaan Opistossa hiotaan opintotarjontaa nyt tietoisena opintotarjonnan epätasa-arvosta sukupuolten kesken. Etsimme keinoja puhutella kouluun kielteisesti suhtautuvia pienluokkien poikia. Monet heistä kantavat ikuisen epäonnistujan ja häirikön viittaa harteillaan. Joillakin saattaa olla myös taipumusta aggressiivisuuteen.

Tulokulmia poikien nykyistä parempaan huomioimiseen voisi olla useita. Etelä-Pohjanmaan Opistossa aloitetaan uuden etsimisen kokonaisvaltaisen turvallisuuden koulutuksesta. Asiaa valmistelee opettajana syksyllä aloittava entinen merivoimien kommodori ja mustan vyön judoka Jarmo Pennala, joka uskoo kansanopiston mahdollisuuksiin.

– Syrjäytymisvaara on ilmeinen, ellei ole mitään käsitystä siitä, miten ja mihin voisi edetä opinnoissaan ja elämässään. Ei ymmärrystä edes siitä, mitä odottaa elämältään. Syynä voi olla alisuoriutuminen perusopinnoissa, romahtanut oman arvon tunto, eli puuttuva ymmärrys omista mahdollisuuksista ja taipumuksista, vaikeat ympäristötekijät, perhesuhteet ja niin edelleen, arvioi Pennala.

Hänen kehittämiensä turvallisuuden suuntautumisopintojen tavoitteena on esitellä opiskelijoille urapolkuja laajan turvallisuuden kuten sotilaan, poliisin, rajavartijan, tullivirkailijan ja pelastajan ammateissa tai teknisellä ja sosiaalisella turvallisuusalalla, humanitaarisessa työssä ja ensihoidossa. Näiden lisäksi keskeisenä tavoitteena on systemaattinen fyysisen kunnon, itsetunnon ja itseohjautuvuuden kehittäminen.

Yhtenä opetusmenetelmänä käytetään kamppailulajia – judoa. Judon pedagogiset periaatteet soveltuvat Pennalan mukaan sellaisenaan kansanopistoon. Ensimmäinen periaate on joustavuus. Voimalla ei vastusteta suurempaa voimaa, vaan joustetaan tilanteen mukaan. Toinen periaate on maksimaalinen teho, mikä tarkoittaa keskittymistä juuri siihen, mitä tehdään. Keskittymällä sinnikkäästi itse suoritukseen voidaan paremmin saavuttaa asetettuja tavoitteita. Kolmas tavoite on yhteinen hyvä. Judoa ei voi kunnolla harjoitella yksin, vaan toinen kehittää toistaan. Kaikki kehittyvät yhdessä, samojen pelisääntöjen mukaan.

Kyösti Nyyssölä
Etelä-Pohjanmaan Opiston rehtori