Hyvinvointi luodaan yhdessä
”Väsyttää, en osaa, ei kiinnosta, ei kannata, korona ja sota.”
”Hankkeita, uudistuksia, kiire, Wilma, Moodle, sähköpostit, tekstiviestit, Whatsapp -viestit, palaverit, webinaarit, jatkuva oppiminen, kehittäminen, opettaminen, verkostot.”
Opiskelijoilla on lukemattomia syitä siihen, miksi koulunkäynti ei suju.
Oppilaitosten henkilöstöllä on lukemattomia syitä, miksi arjen pyörittäminen vie voimat.
Jaksamisen ja oppimisen tueksi ja avuksi on luotu opiskeluhuolto, jossa hyvinvointia tulisi luoda yhteisöllisesti ja yhdessä, jotta pystyisimme tukemaan opiskelijan jaksamista kaiken muutoksen keskellä.
Mutta miten luoda yhteisöllisyyttä aikana, jolloin vakaan pohjavirran löytäminen on yhä vaikeampaa? Henkilöstö vaihtuu, oppilaitoksia yhdistetään, etäopetusta kehitetään, hyvinvointialueiden järjestelmät luodaan. Ollaan, eletään ja opitaan läsnä ja etänä henkilökohtaisen suunnitelman mukaan, omaa polkua kulkien, yhä enemmän yksin. Kuhunkin tarpeeseen nimetyn palveluverkoston virkailijaa etsien. Miten tähän aikaan enää mahtuu käsite yhteisöllisyys?
Meillä on psykologeja, kuraattoreita, terveydenhoitajia, opettajia, erityisopettajia ja opinto-ohjaajia. Rehtoreita, opintosihteereitä sekä keittiöhenkilökuntaa. Kaikki he toimivat opiskelijan parhaaksi, yrittäen tukea opiskelijaa oppimaan, jaksamaan etenemään elämässään eteenpäin.
Kaikki voivat toimia tahollaan ja verkostokin kannattelee, mutta silti esitämme kukin tahollamme kysymyksiä: Meneekö asiat oikeaan suuntaan? Onko tuki oikea-aikaista tai oikeanlaista?
Mistä saisimme vielä vahvistusta sille, että olisimme yhdessä menossa eteenpäin kohti jotakin parempaa, joka auttaa? Siihenhän patistaa meitä myös uusi hallitusohjelma. Mistä vielä eväitä siihen, että keskeyttämiset vähenisivät, opiskelijat valmistuisivat, työllistyisivät ja voisivat paremmin? Miksi tämä jo luotu järjestelmä ei riitä?
Ja ennen kaikkea: Miten luoda tavoitteet ja menetelmät sille, miten yhteinen opiskeluhuoltotyö toimisi vielä enemmän yhdessä luotuja tavoitteita kohti?
Lähdimme Rovala-Opistossa yhdessä opiskeluhuollon psykologin kanssa ratkomaan näitä kysymyksiä aikana, jolloin psykologeja on oppilaitoksissa todella vähän. Opiskeluhuollon psykologin oli tässä ajassa mahdotonta ottaa vastaan sitä määrää opiskelijoita, joilla olisi ollut tarve saada hänen apuaan. Mietimme, voisivatko opettajat arjessaan jotenkin lisätä opiskelijoiden hyvinvointitaitoja? Tärkeänä reunaehtona oli, että opettajien käyttämät keinot tulee olla heidän perustehtävänsä mukaisia. Opettajat eivät ryhtyisi paikkaamaan psykologiresurssin vajetta.
Opettajat eivät voi tehdä psykologin töitä, mutta psykologi halusi antaa välineitä opettajille arjen työtilanteisiin. Sen vuoksi pidettiin opettajille työpajoja psykologisen joustavuuden taidoista, joita voisi viedä opetustyön arkeen. Psykologin työkalupakista löytyi keinoja pilkkoa ongelmia niin pieniksi ja konkreettisiksi, jotta voitiin tunnistaa, miten oppilaitoksen henkilökunnan toiminnalla voisi käytännössä ongelmienratkaisuun vaikuttaa. Opettajien ja psykologin yhteistyönä psykologian termit ja käsitteet käännettiin opetusarjelle sopivampaan muotoon.
Lähdimme toteuttamaan psykologi-opettaja -yhteistyönä työpajoja, joissa opiskelijoiden kanssa käsittelimme mm. psykologisen joustavuuden taitoja ja teimme valintapistetyöskentelyä. Lähtökohtana meillä oli kysymys: Miten vähentää opiskelijoiden poissaoloja? Testasimme, oliko näistä taidoista apua tämän haasteen kohdalla. Opimme, että työskentelyn tulee olla konkreettista pohdintaa ja tekemistä, työskentelyä yksin ja pienissä ryhmissä.
Opiskelijoiden kanssa työskentelyn jälkeen määrittelimme henkilöstökokouksessa yhteiset tavoitteet sille, mitkä ovat oppimisen tavoitteet meidän oppilaitoksessa. Tunnistimme tärkeimmiksi opiskelutaidoiksi vuorovaikutuksen ja yhdessä toimimisen taidot, elämänhallinnan taidot, oppimisen taidot sekä motivaatio ja merkityksen tunnistamisen taidot.
Kun olimme määritelleet omat oppimisen tavoitteemme, laadimme osana opiskelijoiden hyvinvoinnin kehittämisen hanketyötä Rovala-Opiston hyvinvoinnin vuosikellon, johon yhteiset tavoitteet kirjattiin ja ajoitettiin.
Suunnittelimme yhteisöllisiä menetelmiä sille, mitkä asiat, tapahtumat ja tilaisuudet voisivat tukea tavoitteisiin pääsyä. Liitimme myös opiskelijakunnan toiminnan osaksi vuosikelloamme.
Näiden työskentelysessioiden välillä kokoontui opiskeluhuoltoryhmä. Siellä tarkastelimme kunkin vaiheen tuloksia ja mietimme, miten jatkamme työskentelyä eteenpäin. Kun meillä on oma hyvinvoinnin vuosikello, opiskeluhuoltoryhmä toimii osana sitä ja olipa henkilöstöresurssi tai vaihtuvuus opiskeluhuoltoryhmän henkilöstössä mikä tahansa, työntekijä hyppää mukaan prosessiin, joka on määritelty ja jonka tuloksellisuutta arvioidaan opiskeluhuoltoryhmän kokouksissa säännöllisesti. Täten hyvinvointia luodaan jatkumona ja yhdessä riippumatta siitä, tapahtuuko opiskeluhuollon henkilöstössä vaihtuvuutta.
Tänä lukuvuonna testaamme hyvinvoinnin vuosikelloamme, ja toivomme että nämä toimenpiteet veisivät meitä taas jotakin uutta kohti ja saisimme vastauksia edes johonkin niistä kysymyksistä, jotka meitä arjessa ahdistavat: mitkä ovat oikeita ja oikea-aikaisia keinoja sille, että opiskelijat oppisivat, voisivat hyvin ja valmistuisivat ammatteihin ja pystyisivät elämään hyvää elämää.
Sari Laatikainen
Ammatillisen koulutuksen vastaava opettaja
Rovala-Opisto
Rovala-Opisto on mukana Kansanopistojen sosiaalisesti kestävä ammatillinen koulutus -kehittämishankkeessa yhdessä neljäntoista muun ammatillista koulutusta järjestävän kansanopiston kanssa. Hankkeessa edistetään opiskelijoiden osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä hyvinvointijohtamista oppilaitosyhteisöissä. Hanketta koordinoi Suomen Kansanopistoyhdistys ja sitä rahoittaa Opetushallitus.
Tutustu Rovala-Opistossa kehitettyyn Hyvinvoinnin vuosikelloon. Lisätietoja hankkeen kehittämistyöstä ja vuosikellon hyödyntämisestä opetustyössä: koordinaattori Anni Henricson, anni.henricson(at)kansanopistot.fi.
