Vapaalla sivistystyöllä on vapauden lisäksi myös vastuuta yhteiskunnan kehittämisestä 

Tommi Lehtosen puhe Vapaan sivistystyön päivillä Vaasassa 24.8.2023

Vapaus ja vastuu sivistystyössä on ajankohtaisempi aihe kuin osasimme ennen kevään eduskuntavaaleja arvatakaan. Maamme hallitusohjelmaan sisältyvät kovat leikkaussuunnitelmat kohdistuvat myös vapaan sivistystyön oppilaitoksiin. 

Leikkausten uhka herättää kysymyksen, miten vastuullisesti maan hallitus toimii. Monen mielestä vapaata sivistystyötä ja sen oppilaitoksia kohdellaan nyt kovalla kädellä. 

On sinänsä ymmärrettävää, että julkisen talouden kantokykyhuolien ja velkaantumishuolien varjossa käännetään kivet ja kannot säästökohteiden löytämiseksi. Yhtä ymmärrettävää ja selvää on, että koulutus jos mikään on investointi tulevaisuuteen. Suomessa koulutusta tarjotaan esiopetuksesta yliopistoihin asti. Vapaalla sivistystyöllä on oma, vuosikymmenten saatossa muovautunut paikkansa, kohderyhmänsä ja tehtävänsä koulutuksen kentillä. 

Sivistys on itsessään arvokas asia, mutta sillä on myös toivon ja tulevaisuuden luomisessa tärkeä tehtävä. Hallitus ja eduskunta osoittaisivat suurta viisautta ja vastuullisuutta peräytymällä vapaata sivistystyötä koskevista leikkaussuunnitelmista. Vastuullisuutta ei osoita, että vapaan sivistystyön oppilaitokset joutuvat kiireesti pohtimaan ja laskemaan jatkonsa ja elinmahdollisuuksiensa edellytyksiä. 

Vapaus ja vastuu 

Vapaa sivistystyö perustuu ajatukselle, että yksilöillä ja yhteisöillä on vapaus oppia uusia asioita ja kehittyä. Vapauden mukana tulee vastuu. Kun omat tiedot ja taidot lisääntyvät, laajenee toiminta-alue. Esimerkiksi kielen oppiminen voi avata uusia väyliä koulutukseen tai matkailuun ja sitä kautta tuoda liikkumistilaa ja vapautta. 

Vapaus ja vastuu ovat tärkeitä käsitteitä sivistystyössä. Ne ovat keskeisiä oppilaitosten toiminnassa ja oppilaiden oppimisessa. Vapaus viittaa niin yksilöiden kuin yhteisöjen mahdollisuuteen tehdä omia valintojaan ja ilmaista itseään. Vastuu taas liittyy näiden valintojen ja toiminnan seurausten tiedostamiseen ja vakavasti ottamiseen. 

Vakavasti ottamiseen kuuluu valmius muuttaa omaa toimintaansa tarvittaessa. Vastuullisuutta on se, että myönteisiä asioita, kuten tietoja ja taitoja, vahvistetaan ja kielteisiä asioita, kuten tietämättömyyttä, taitamattomuutta ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa, vältetään ja vähennetään. Tällaisessa vastuullisuudessa ja vakavasti ottamisessa vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on keskeinen työsarka.  

Vastuullisuuden edistäminen 

Vapaan sivistystyön oppilaitokset edistävät vastuullisuutta monilla eri tavoilla. Esitän niistä seuraavaksi muutamia esimerkkejä.  

Ensinnäkin opiskelu – myös aikuisiällä – kannustaa itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon. Vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat olla oppimisympäristö, joka rohkaisee opiskelijoita kehittämään kriittistä ajattelua ja tekemään omia päätöksiä. Opiskelu antaa opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella vastuun ottamista omista valinnoistaan ja teoistaan. 

Toisekseen vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat opettaa ja edistää eettisiä arvoja, kuten syrjimättömyyttä, oikeudenmukaisuutta ja toisen ihmisen kunnioittamista. Tämä auttaa opiskelijoita ymmärtämään vastuullisen toiminnan merkityksen ja kannustaa heitä toimimaan näiden arvojen mukaisesti. 

Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa opiskelijat voivat myös osallistua yhteisöllisiin projekteihin ja palvelutyöhön. Tämä auttaa opiskelijoita ymmärtämään, miten he voivat vaikuttaa rakentavasti ympäröivään yhteiskuntaan ja ottaa vastuuta omasta osallistumisestaan. 

Monien opiskeltavien aineiden ja aiheiden myötä vapaan sivistystyön oppilaitokset sisällyttävät ympäristötietoisuutta opetukseensa ja toimintaansa. Tämä voi sisältää esimerkiksi kestävän kehityksen periaatteiden opettamista, energiatehokkuuden edistämistä tai kierrätys- ja jätteiden vähentämistoimia. Näitä tietoja ja taitoja kartuttamalla oppilaitokset voivat rohkaista opiskelijoita huolehtimaan ympäristöstä ja ottamaan vastuuta omasta kulutuskäyttäytymisestään. 

Lisäksi vapaan sivistystyön oppilaitokset toimivat monikulttuurisuuden ja tasa-arvon puolestapuhujina. Ne voivat tarjota tiloja ja foorumeita erilaisista kulttuureista ja taustoista tuleville ihmisille. Kaikki tämä edistää koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista Suomessa. 

Vastuullisuuden käsite 

Vastuullisuus tarkoittaa vastuun ottamista ja kantamista. Erityisesti meistä yksilöistä puhuttaessa vastuullisuus viittaa sellaisiin luonteenpiirteisiin kuin velvollisuudentuntoon, huolellisuuteen ja rehellisyyteen. 

Vastuullisuudessa monet eri tekijät liittyvät toisiinsa. Voidaan erottaa vastuussa oleva yksilö tai yhteisö; asia, jonka suhteen ollaan vastuussa; taho, jolle ollaan vastuussa, sekä tapa, jolla vastuu näkyy ja toteutuu. Helposti käy niin, että epämääräisyys ja yleisluonteisuus lisääntyvät, kun listalla edetään tahoon, jolle ollaan vastuussa, ja tapaan, jolla vastuu toteutuu. Vastuun toteutumisesta ja niistä, joille ollaan vastuussa, jää helposti hatara ja epämääräinen kuva. 

Vastuullisuus edellyttää tekoja ja tekemättä jättämisiä. Siten periaatteessa mitä tahansa inhimillistä toimintaa, kuten opetusta ja opiskelua, voidaan arvioida vastuullisuuden näkökulmasta. Yleispätevänä vastuullisen toiminnan ohjeena on, että tekojen tulee olla asianmukaisia ja tilanteeseen sopivia, tarkasti ja huolellisesti tehtyjä.

Sivistys 

Vapaan sivistystyön vastuullisuuskäsityksen juuret ulottuvat ainakin humanismiin asti. Humanismi on keskiajan ja uuden ajan taitteessa syntynyt, antiikin sivistysihanteeseen perustuva suuntaus. Humanismin mukaan jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo. Humanismi perustelee ihmisarvoa ihmisen kyvyllä tietää yksilöllisesti, mikä on hänelle parasta. Jos halutaan kuitenkin tunnistaa humanismin omintakeisin korostus, se on nähdäkseni sivistysihanne. 

Ihanteensa mukaisesti humanismin ihmiskuva on optimistinen. Sen mukaan ihminen voi oppia uutta ja viljellä tiedollisia, eettisiä ja esteettisiä kykyjään erilaisilla elämän vainioilla. Näitä erilaisille vainioille kuuluvia tietoja ja taitoja tuovat Suomessa kaikkien ulottuville juuri vapaan sivistystyön oppilaitokset. 

Yksi tärkeimmistä asioista, joita vapaan sivistystyö voi tarjota, on kriittinen ja pohdiskeleva ilmapiiri, jossa arvostetaan tietojen ja taitojen lisääntymistä. Tällainen sivistys on vapaan sivistystyön kestävin pedagoginen tulos. 

Tiedosta ei kuitenkaan näytä johtavan suoraa tietä humanismin korostamaan inhimillisyyteen. Tiedollisen sivistyksen lisäksi tarvitaankin arvoja ja sydämen sivistystä. 

Siihen kuuluu myös sen ymmärtäminen, että sivistys ei ole aina helppoa tai mukavaa. Sivistys vaatii henkistä ponnistelua: opiskelua, harjoittelua ja työtä. Toki siihen voi liittyä huippukokemuksiakin, innostumista ja mielihyvää tuottavaa uppoutumista, jossa ajantaju häviää. Vapaa sivistystyö tarjoaa molempia: opiskelun vaatimaa työtä ja huippukokemuksia. 

Elämän tie ja elämän suunnittelu 

Eräs vapaan sivistystyön mahdollistamista asioista on yksilön elämäntien linjaaminen uudella tavalla ja uudelle reitille. Moni suomalainen haluaa lisätä osaamistaan itseään kiinnostavalta aihealueelta. Sellainen opiskelu on jo itsessään palkitsevaa, mutta lisäksi opiskelija voi suhtautua opiskeluun oman elämäntiensä rakennuksena. 

Elämän suunnittelua voi lähestyä monesta eri kulmasta. Tavallisimmasta päästä taitaa olla kysymys, mitä elämässä kannattaisi tehdä. Se ei ole välttämättä talouskysymys lainkaan, vaan tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin mitä olisi järkevää tehdä. Tällöin oletetaan, että kysyjän luonne ja olosuhteet pitää ottaa vastauksessa huomioon. 

Elämän suunnittelu on kuin suunnistamista tuntemattomassa maastossa. Kun elämänsuunnitelman tienviittoja pystytetään, mieleen voi juolahtaa ainakin seuraavia ohjeita: hanki luotettavinta saatavilla olevaa tietoa eri mahdollisuuksista; arvioi kuhunkin vaihtoehtoon liittyviä kuluja, riskejä ja hyötyjä, ja valitse sellainen vaihtoehto, joka tuottaa suurimman odotettavissa olevan hyödyn oman kiinnostuksesi mukaan. 

Tällaisiin ohjeisiin on sisään leivottu oletus, että elämäntavoitteet ovat subjektiivisia ja kallellaan hyödyn tavoitteluun. Ei ole kuitenkaan olemassa objektiivista kaavaa, joka vastaisi kysymykseen, mitä itse kunkin kannattaisi elämässään tavoitella.

Joku voi huomauttaa, että yleispäteviä ohjeita ja normeja tarjoaa kuitenkin etiikka. Siinäkin tapauksessa on valinnanvaraa, sillä eettisesti sallittuja eli hyväksyttäviä tavoitteita elämässä on ylenpalttisesti. 

Yksilö ei kuitenkaan välttämättä mieti elämänsä suuntaa kaiken kattavien suunnitelmien ja kysymysten pohjalta. Tavallisempaa lienee miettiä yksittäisiä tavoitteita, kuten mitä haluaisi opiskella ja missä; millainen työ olisi kiinnostavaa; yrittäisikö vaihtaa työpaikkaa vai tehdä nykyisestä työstä innostavampaa. Entä olisiko perheen perustaminen mahdollista? Ja mitä asioita olisi eläkkeelle jäädessä kiva ja mahdollista tehdä? Kaikkiin näihin kysymyksiin on vapaalla sivistystyöllä annettavaa. Opiskelu voi avata ovia moneen suuntaan. 

Onnellisuus 

Vapaan sivistystyön roolin ja tehtävän hahmottamiseksi on lopuksi syytä suunnata katseemme vielä uudestaan ihmisyyden ihanteeseen. Antiikista tunnemme yhden länsimaisen historian vaikutusvaltaisimmista ihmiskuvista ja elämänkäsityksistä. Aristoteleen mukaan ihmiselämän päämäärä on onnellisuus, joka ei ole varsinaisesti olotila vaan toimintaa. Ihmiselle lajityypillistä toimintaa on järjen käyttö. Niinpä Aristoteles pitää onnellisena elämänä sellaista, jossa ihminen elää järkensä ohjaamana. 

Jos asia ymmärretään Aristoteleen esittämällä tavalla, onnellisuus edellyttää tekoja. Onnellisuus on siis jotain, joka tehdään ja rakennetaan. Aristoteleen mukaan se rakennetaan hyveellisillä teoilla. Hyveet kuten kohtuullisuus, reiluus ja ystävällisyys ovat suhteellisen pysyviä opittuja luonteenpiirteitä, jotka tekevät mahdolliseksi hyvän elämän. 

Antiikille tyypilliseen tapaan Aristoteleen ihmiskäsitys on intellektuaalinen. Sen mukaan onnellisesti elää se, joka opiskelee, koska silloin ihminen harjoittaa sitä, mikä hänessä on korkeinta. Aristoteleen mukaan ihminen tavoittelee hyvää elämää ja on pohjimmaltaan yhteisöllinen. Siksi hyvä elämä voi toteutua vain yhteisön jäsenenä suhteessa toisiin ihmisiin. Vapaa sivistystyö voi antaa meille yhteisön, jossa harjoitetaan opiskelua eli sitä, mikä tekee onnelliseksi. 

Ihminen haluaa olla myös arvostettu ja rakastettu. Ihmisellä on tarve olla merkityksellinen osa yhteisöä ja koko yhteiskuntaa. Muun muassa siksi opiskellaan, tehdään työtä ja etsitään yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. 

Missä mielessä olet vapaa? 

Palaan vielä kysymykseen vapaudesta. Vapaus on filosofinen ja poliittinen käsite, jolle on annettu historiassa monia erilaisia tulkintoja. Vapautta on klassisesti luonnehdittu esteiden puuttumiseksi. Esimerkiksi Immanuel Kantin mukaan vapaus on vapautta pakottamisesta. Kant katsoi, että valtiolla ei ole oikeutta rajoittaa kenenkään vapautta muuten kuin estääkseen tätä loukkaamasta toisten vapautta. 

Myös John Rawlsin mukaan hyvässä yhteiskunnassa vallitsee mahdollisimman suuri vapaus. Se ei kuitenkaan riitä oikeudenmukaisuuteen. Yksilönvapauden lisäksi pitää ottaa huomioon, että ihmiset ovat kyvyiltään ja mahdollisuuksiltaan erilaisia. Yksilöiden väliset erot liittyvät esimerkiksi sukupuoleen, varallisuuteen, koulutustasoon, terveydentilaan ja yhteiskunnalliseen asemaan.  

Vapaa sivistystyö antaa yhdenvertaisia opiskelumahdollisuuksia. Rawlsin mukaan oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa yksilöiden väliset erot otetaan huomioon niin, että erot hyödyttävät erityisesti heikoimmassa asemassa olevia. Erojen huomioon ottaminen tapahtuu esimerkiksi verotuksen ja tulonsiirtojen sekä erilaisten yhteiskunnallisten palvelujen kautta. Kansalaisten välisiä eroja ei ottaisi huomioon se, että vapaan sivistystyön kurssimaksuja korotettaisiin. 

Kansainvälisesti tunnetuin poliittinen sopimus vapaudesta on YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948. Julistuksessa määritellään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien vähimmäistaso, jota valtioiden tulee omassa kansallisessa lainsäädössään noudattaa. Julistuksen mukaan jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus. Jokaisella on myös oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Lisäksi kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Vapaa sivistystyö vahvistaa niin ajatuksen vapautta kuin kokoontumisvapautta. 

Ranskalainen filosofi Jean-Paul Sartre väitti – kenties yltiöpäisesti – että kukin ihminen on vapaa itse valitsemaan itsensä ja arvonsa ja on samalla siihen myös pakotettu. Voidaan sanoa, että vapaa sivistystyö on eräs niistä elämänalueista, joissa itsensä valitsemista tapahtuu. 

Vapauden alueen laajentamista kutsutaan voimaantumiseksi. Voimaantumista on periaatteessa minkä tahansa uusien taitojen ja vahvuuksien hankkiminen. Kielitaidon parantaminen tai soittotaidon tai käsityötaitojen kehittäminen voivat voimaannuttaa. Oman osaamisen kartuttaminen luo tervettä itsetuntoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Siksi vapaa sivistystyö on tärkeää. 

Tommi Lehtonen
Vaasan yliopiston vastuullisuusjohtaja, Vaasan kesäyliopiston tiederehtori