Opistovuosi-koulutuksessa nuori pääsee kokeilemaan omia siipiään

Esitellessäni Savonlinnan kansanopiston Opistovuosi-koulutuksen toimintaa tutustujille jaan toimintamme yleensä kolmeen kategoriaan: opiskelu, luovuus ja yllätykset. Opiskelulla tarkoitan valtakunnallisesta opetussuunnitelmastakin löytyviä teemoja, kuten arjentaidot, viestintä ja vuorovaikutus, aktiivinen kansalaisuus, peruskoulun täydennettävät aineet ja arvosanojen korottaminen. Nämä eri teemat ovat kuluneen kolmen vuoden aikana saaneet melko vakiintuneen sisällön, vaikkakin päivittämistä ja uudistamista tapahtuu jatkuvasti. Materiaalia on napattu sieltä ja täältä, joskus on kehitelty itse, mutta esimerkiksi erilaisten nuorisoalan verkostojen materiaalipankit ovat olleet todella hyödyllisiä.  
 
Luovuudella tarkoitan opistomme kuvataidelinjaa, joka on toiminut valinnaisena opistovuosilaisille, sekä ensisyksystä eteenpäin käynnistyviä uusia aluevaltauksia kuvataiteen rinnalla: musiikki ja media, näytteleminen ja kirjoittaminen, sekä Larp-linja. Edellä mainittuihin teemoihin olemme satunnaisesti pulahtaneet aikaisempienkin ryhmien kanssa, mutta tulevaisuudessa kaikessa on ns. “enemmän lihaa luiden ympärillä”. 
 

Yllätykset pitävät sisällään Opistovuodessa ylläpitämämme hetkessä elämisen ja innostumisiin tarttumisen filosofiat. Saatamme tutustua runouden perusteisiin tai opiskelija voi ehdottaa frisbeegolfin pelaamista. Joskus katsomme elokuvia ja vietämme yökoulua ja joskus pelaamme monta tuntia lautapelejä tai Wormssia opiston tietokoneilla.  

Keskustelevaa ohjausta ja vuorovaikutteista opetusta

Opistovuodesta puhuttaessa näkee paljon ”hetki hengähtää” ja “aikaa miettiä” -tyyppisiä lausahduksia. Käytännössä hengähtäminen on Savonlinnan kansanopistossa näkynyt siten, että 25 tunnin viikoittaisen lähiopetuksen aikana Opistovuosi-opiskelijat saavat melko vapaasti rytmittää ja tauottaa omaa työskentelyään. Päivinä, jolloin opiskelijat ovat hyvin väsyneitä, otamme hieman kevyemmin.

Ohjaamisessa painottuvat keskustelu, yhdessä oppiminen ja kokeilukulttuuri. Eri aihealueisiin ei ole rakennettu pitkiä luentoja, vaan materiaali keskittyy enemmän joko yksin tai yhdessä toteutettaviin pohdintoihin, ongelmanratkaisuihin ja erilaisiin tehtäviin, joiden tärkein rooli on harjoittaa nuorten omaa ajattelua ja luoda keskustelua.

Yritämme lähteä rohkeasti mukaan erilaisiin teemoihin ja projekteihin. Jos ryhmä sattuu innostumaan, niin saatamme viettää useamman viikon jonkin tietyn tehtävän parissa. Tästä ovat hyviä esimerkkejä Halloween-koristeet ja -asut, kissakahvilan pystyttäminen ja tuotteiden tekeminen joulumyyjäisiin. Eräs Opistovuosi-koulutukseen osallistunut nuori halusi todella kovasti päästä ajamaan nurmikkoa ruohonleikkurilla, joten kysyimme asiaa kiinteistömestarilta, ja pian nuori olikin ajamassa leikkurilla pitkin opiston pihoja.

Jotta kynnys tulla aamulla opistolle olisi mahdollisimman matala ja nuoret saisivat onnistumisen kokemuksia, on mielestäni tärkeää “tarttua siihen, mistä liikkuu” eli keskittyä asioihin, joista nuoret innostuvat ja joita he itse ehdottavat – mahdollisuuksien rajoissa. Kaiken vapauden ja vapaamuotoisuuden keskellä täytyy muistaa myös nuorten vastuuttaminen ja yhteiset säännöt. 

 Opistovuosi-koulutus vastaa moniin tarpeisiin
 
Opistovuosi on joillekin nuorille ollut paikka, jossa voi turvallisessa ja rennossa ympäristössä lähteä kokeilemaan siipiään, on se sitten opistolla asumisen kautta, oman itsetunnon kohottamisena puhumalla rohkeasti ryhmässä tai onnistumalla taiteissa. Jotkut nuoret haluavat korottaa peruskoulun arvosanoja tai täydentää puuttuvia opintoja.  Opistovuoteen saatetaan tulla miettimään, että mitä lähtisi opiskelemaan seuraavaksi, tai sen takia, että jonnekin on pakko mennä. Jotkut nuoret tulevat kuntoutumaan.

Yksi lukuvuosi on loppupeleissä hyvin lyhyt aika yhdessä toimimiselle. Jos nuorella on paljon poissaoloja, on yhteinen aika sitäkin lyhyempi. Kuitenkin kaikki Opistovuosi-koulutukseen osallistuvat nuoret siirtyvät aina eteenpäin. Jotkut pääsevät opiskelemaan sinne, minne toivoivatkin. Jotkut seuraavaan etappiin, jossa he toivottavasti jatkavat pohdintaa siitä, mikä on heille tärkeää ja mitä he tulevaisuudelta haluavat.  
 
Opistovuodessa minua on aina viehättänyt sen nuorisolähtöisyys: se, että nuoria kuunnellaan ja heidät otetaan mukaan päätöksentekoon. Se on nuorelle matalan kynnyksen opiskelupaikka, jossa korostuvat pienryhmätoiminnan vahvuudet. Opintojen aikana voi turvallisesti yrittää, epäonnistua, yrittää uudestaan ja lopulta onnistua. Toki jokainen epäonnistuminen on jo onnistuminen, jos sitä osaa pitää mahdollisuutena kasvaa ja oppia. Opistovuoteen mahtuu myös paljon naurua.

Olen hyvin innoissani siitä, että ensi syksynä voimme fasilitoida ja tarjota nuorille enemmän mahdollisuuksia kokea ja kokeilla yhdessä. Laajempi kattaus luovaa tekemistä ja Larp-linjan uudet toimintamallit mahdollistavat vahvuuslähtöisen työskentelyotteen entistä paremmin. Yksi kollegani opistolla sanoi mielestäni hienosti: “voimme luoda nuorille tunteen, että se mikä heitä kiinnostaa, on oikeasti siistiä.”  

Saat tästä lisätietoja Savonlinnan kansanopiston Opistovuosi-koulutuksesta.
 
Johannes Valtonen 
Ohjaaja, Savonlinnan kansanopisto 

Kuva: Anton Ripatti (Larp-opisto, Savonlinnan kansanopisto)