Blogi | 02.12.2019

Kansanopistot osaamisen ja jatkuvan oppimisen yhteiskunnassa

Kirjoittaja: Petri Salo

Mikä on kansanopistojen tehtävä 2020-luvulla? Osaamisen ja jatkuvan oppimisen aikakaudella? Osaamispuhe on läsnä kaikkialla, mutta siitä on kovin vaikea saada otetta. Osaamisen merkitystä korostetaan jokaisen tulevaisuutta koulutuksen ja oppimisen kautta luotaavan ajankohtaisdokumentin ensi riveiltä lähtien. Se on siis ilmeisen tärkeää.  
Jatkuva oppiminen on korvaamassa elinikäisen oppimisen. Mutta mitä uutta se tuo tapaamme ymmärtää ihmisen oppimista ja kehittymistä? Oman ymmärrykseni mukaan jatkuvan oppiminen keskittyy tulevaisuuden työelämässä tarvittavaan osaamiseen. Se ei enää kata oppimista kehdosta hautaan, vaan ensimmäisestä työpäivästä eläkkeelle siirtymiseen.

Osaaminen on competence -käsitteen suomenkielinen vastine. Lyhyesti määriteltynä kompetenssi viittaa niiden tietojen, taitojen ja asenteiden muodostamaan kokonaisuuteen, joiden avulla työntekijä suoriutuu oman työnsä keskeisistä, sille tyypillisistä työtehtävistä. Osaaminen ennalta määritellyistä työtehtävistä SUORIUTUMISENA on yksi osaamisen muodoista.

Osaaminen TOIMINTANA kattaa laajan joukon erilaisia valmiuksia ja kykyjä, joita tarvitaan työstä suoriutumisen ohella arkielämän tilanteissa ja asiayhteyksissä. Meidän on kyettävä tekemään yhteistyötä, selviytymään erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Meidän on kyettävä ennakoimaan, suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan –prosesseja ja kokonaisuuksia. Entistä monimuotoisimmissa ja –kulttuurisissa toimintaympäristöissä.

Osaaminen OLEMISENA on ihmisenä kasvamista.  Se perustuu siihen, miten me näemme, koemme ja ymmärrämme itsemme ja toisemme ihmisinä. Meillä on kaikilla vahvuutemme ja heikkoutemme. Itsetietoisuuden, -reflektion ja -luottamuksen kehittyminen edellyttää maailmaan menemistä ja siinä olemista. Vastuuntunto, ihmisenä olemisen arvopohja, tarve ja motivaatio tehdä hyvin ja hyvää kehittyy ja vahvistuu – muiden kanssa olemalla ja toimimalla.

Jatkuvan oppimisen edistämisessä keskitytään niiden lähtökohtien, rakenteiden ja kannustimien luomiseen, joiden myötä työntekijät voisivat työpaikoillaan vastata tulevaisuuden osaamishaasteisiin. Tämä ei riitä. Käsillä olevia globaaleja ongelmia – ilmastonmuutos ja populistinen nationalismi – ei ratkaista yksittäisen kansalaisen ja työntekijän  osaamista kehittämällä.

Tarvitsemme yhteistoiminnallista ja yhteisöllistä oppimista, vertaistukea oppimishaasteiden ja –tarpeiden tunnistamisessa ja kohtaamisessa. Oppimisesta on tehtävä työn keskeinen ulottuvuus. Työ on organisoitava ja johdettava niin, että se edistää kollektiivista oppimista ja osaamisen kehittämistä. Työn erottaminen muusta elämästä oli mahdollista teollisuusyhteiskunnassa. Tieto- ja ihmissuhdetyössä se ei ole tarkoituksenmukaista.

Kansanopistojen tehtävä 2020-luvulla on pitää kiinni toimiviksi todetuista yhteisöllisistä sivistyskäytännöistä. Edistää yleistä sivistystä, eli osaamista toimintana ja olemisena. Saattaa yhteen nuoria aikuisia erilaista lähtökohdista. Ohjata heitä kohtaamaan toisensa, kunnioittamaan erilaisuutta ja monimuotoisuutta. Avata fyysisiä ja digitaalisia ovia ja rajoja. Pysähtyä ja rauhoittua puhumaan ja pohtimaan.

Blogin kirjoittaja Petri Salo työskentelee aikuiskoulutuksen professorina Åbo Akademissa