Kampaajasta tähtitieteilijäksi – kansanopiston kautta

Mä olin se tyyppi, joka ei tiennyt, mitä haluaisi tehdä isona. Menin yläasteen jälkeen lukioon lähinnä hengailemaan kavereiden kanssa. En ollut koskaan varsinaisesti mikään akateeminen tyyppi. Tykkäsin taideaineista ja otin kaikki mahdolliset valinnaiset aineet: kuvikset ja käsityöt, köksät ja liikunnan erikoiskurssit.

Perinteisillä akateemisilla oppitunneilla kuuntelin puolella korvalla ja piirtelin, opettelin huvikseni uusia käsialoja. Olin utelias ja tykkäsin oppia mutta en nauttinut perinteisestä luokkahuoneopetuksesta. Pärjäsin koulussa tasaisen ookoosti sen kummemmin yrittämättä. Mulla ei ollut mitään erityisiä akateemisia tavoitteita, joten en hirveästi edes yrittänyt. Kokeisiin luin edellisenä iltana, jos silloinkaan, ja keskiarvo huiteli jossain kasin nurkilla.

Lukion jälkeen en vieläkään tiennyt, mitä haluaisin tehdä. Hain lämpimikseni muutamaan korkeakouluun. Hakukohteet eivät kuitenkaan oikein kiinnostaneet, enkä päässyt sisään. Lähdin Englantiin au pairiksi.

Kiertotienä kampaajakoulutus

Kun palasin Suomeen, oli taas mietittävä, että mitä ihmettä sitä ihminen elämällään tekisi. Mielenkiintoni tähtitieteen opintoja kohtaan alkoi itää. Se oli yksi niistä asioista, jotka olivat aina kiinnostaneet, mutta jota en ollut missään vaiheessa mieltänyt mahdolliseksi urapoluksi.

En tiennyt sitäkään, missä tähtitiedettä voi opiskella. Kävi ilmi, että tähtitieteen opintoihin pystyi erikoistumaan Suomessa Turussa, Helsingissä ja Oulussa fysikaalisten tieteiden tutkinto-ohjelmissa. Samalla selvisi, että koska en ollut opiskellut lukiossa pitkää matikkaa ja fysiikkaa, en ollut hakukelpoinen. Lukion käyneet otettiin koulutusohjelmiin todistusvalinnan perusteella, ja todistuksessa olisi pitänyt olla rivi oikeita kirjaimia.

Tähtitieteen opinnot eivät siis vaikuttaneet realistiselta uravalinnalta, mutta koska jotain piti keksiä, hain aikuiskoulutukseen opiskelemaan kampaajaksi. Olin aina tykännyt hiustenlaitosta. Olin ollut se, joka letitti leireillä kaikkien hiukset, teki kavereille juhlakampaukset ja koulun jälkeen vessassa improvisoidut muodonmuutokset. Ja tämä vaikutti asialta, jota voisin tehdä silleen ”oikeesti”.

Kahden vuoden kampaajakoulutuksen aikana opin, että vaikka tykkäänkin hiustenlaitosta, en oikeastaan halunnut tehdä sitä työkseni. Valmistuin, mutta sen jälkeen vastassani oli taas sama vanha kysymys – no mitä mä nyt sitten teen?

Tavoitteellista opiskelua kansanopistossa

En muista, miten lopulta päätin tähdätä tähtitieteeseen, mutta kai joku kysyi, että jos sä voisit tehdä ihan mitä vaan, niin mitä se olisi. Lisäksi muistan isoäitini sanoneen, että aina voi opiskella lisää. Se vähensi paineita ja auttoi hahmottamaan, että oman urapolun ei tarvii olla alusta asti selvillä. Riittää, että on suunta, joka tuntuu hyvältä. Ei ihmisen oikeesti tarvii tietää, mitä tekee isona. Voi vaan tehdä asioita, joista tykkää.

Selvittelin, miten pääsisin alalle. Löysin Päivölän opiston luonnontiedelinjan, johon hain tavoitteenani opiskella lukioaikoina suorittamatta jääneet pitkän matikan ja fysiikan opinnot. Päivölän opistossa opiskelu muuttui tavoitteelliseksi

Muutin Päivölän asuntolaan seitsemän muun luonnontiedelinjalaisen kanssa. Päivät opiskeltiin, illat saunottiin ja hengailtiin asuntolalla.

Päivölässä sain keskittyä siihen, mikä kiinnosti. Kerrankin opiskelulla oli jokin konkreettinen päämäärä ja vielä sellainen, jonka olin itse valinnut!

Vuoden ajan opiskelin fysiikkaa ja matikkaa, ohimennen myös kemiaa. Keväällä osallistuin taas ylioppilaskokeisiin. Lukioikäisenä en ollut juurikaan välittänyt siitä, minkälaisia arvosanoja sain. Tiesin pääseväni läpi ja kaikista aikaisemmista koulu-urani kokemuksista päätellen pärjääväni vähintäänkin “ihan hyvin”. Nyt minulla kuitenkin oli tavoite enkä ollut kokeissa vain muodollisuudesta. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä välitin siitä, miten suoriuduin akateemisesti.

Nyt tähtäimessä tohtori- tai avaruusinsinööriopinnot

Sain opiskelupaikan. Syksyllä aloitin opinnot Turun yliopistossa, ykkösvaihtoehdossani.

Aluksi suoritin fysiikan perusopintoja ja matikan pakollisen sivuaineen. Sitten lukujärjestys alkoi vähitellen täyttyä tähtitieteestä. Opinnot olivat, joo, aika työläitä, mutta myös äärettömän mielenkiintoisia. Opintojen aikana erikoistuin tähtitieteelliseen laitteistoon ja olin mukana tekemässä Turun yliopiston viestintää opiskelijalähettiläänä. Kiersin kouluilla ja tapahtumissa puhumassa opinnoistani ja esittelemässä yliopistoa. Kävin puhumassa myös Päivölän opistolla, josta olin saanut täydellisen ponnahduslaudan tähtitieteen opintoihini.

Vaikka en vieläkään ihan tiedä, mitä teen isona – tällä hetkellä arvon jatkokoulutuksesta tohtori- ja avaruusinsinööriopintojen välillä – olen löytänyt itselleni aidosti mielenkiintoisia hommia ja sopivan suunnan urapolulla. Valmistuin hiljattain maisteriksi tähtitieteestä. Nyt teen työkseni tiedeviestintää Tuorlan observatoriolla toimivassa Avaruuspuisto Väisälässä. Puhun ihmisille siitä, että kenestä tahansa voi halutessaan tulla tähtitieteilijä.

Ja laitan myös edelleen huvikseni kaverien hiuksia ja piirtelen.

Teksti: Ella Toppari