Hankkeella viitotetaan kansanopistojen tietä kohti hiilineutraaliutta ja kestävää tulevaisuutta

Vihreää siirtymää ja kestävää kehitystä voidaan verrata työsuojeluun. Työsuojelu on kiinteä osa jokaisen työtä. Samalla tavalla työtä tulisi suunnitella ja toteuttaa kestävän kehityksen pohjalta. Jokaisen olisi työpaikalla havahduttava vihreään siirtymään eli muutokseen kohti ekologisesti kestävää taloutta. 

Tähän tavoitteeseen tähdätään Tienviitat vihreään siirtymään kansanopistossa -hankkeella. Sillä viitoitetaan kansanopistojen tietä kohti hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä edistäen kokonaisvaltaisen toimintakulttuurin muutosta Agenda2030-tavoitteiden toteutumiseksi ammatillisessa koulutuksessa. Hanketta koordinoi Suomen ympäristöopisto SYKLI, ja siinä on mukana viisi kansanopistoa, jotka ovat Etelä-Pohjanmaan Opisto, Jyväskylän kristillinen opisto, Kalajoen Kristillinen Opisto, Kanneljärven Opisto ja Turun kristillinen opisto. Kansanopistoyhdistys on hankkeessa yhteistyökumppanina.

Hanke käynnistyi vuoden 2022 alussa ja kestää tämän vuoden loppuun asti. Paljon on jo saatu aikaan. Hankkeessa mukana olevat opistot ovat laskeneet oman hiilijalanjälkensä, kehittäneet kestävyyspedagogiikan menetelmiään ja osallistaneet opiskelijoita, henkilökuntaa ja työelämää pohtimaan kestäviä arjen toimintatapoja. Lisäksi opistoissa on arvioitu tehtyjä toimenpiteitä ja koottu tuotoksia yhteen myöhemmin syksyllä julkaistavaa kansanopistojen vihreän siirtymän käsikirjaa varten.

Opiston ilmastokuorma selville hiilijalanjälkilaskennalla

Kansanopistojen hiilijalanjälki vaihtelee suuresti. Siihen vaikuttavat muun muassa kiinteistön koko ja käytetty energia. Yleensä kansanopistoilla on monia kiinteistöjä, joista vanhemmat kuluttavat energiaa lämmitykseen ja sähköön keskimääräistä enemmän.

Hankkeemme puitteissa tehdyistä hiilijalanjälkilaskelmista näkyi selvästi, että kansanopistojen päästölähteistä suurimmat syntyivät suorista päästöistä ja epäsuorasta ostoenergiasta. Suoria päästöjä aiheutuu energiantuotannosta kiinteistöissä – esimerkiksi öljylämmityksestä –, työkoneista ja henkilöajoneuvoista sekä jäähdytyslaitteiden kylmäaineista. Ostettu sähkö, kaukolämmitys ja jäähdytys ovat puolestaan esimerkkejä epäsuorasta ostoenergiasta. Energian ja sähkön vaihtamisella päästöttömään on siten suurin ja välittömin vaikutus kansanopiston hiilijalanjälkeen.

Hiilijalanjäljen laskennan avulla pystyimme tunnistamaan opistojen keskeisimmät päästölähteet ja tekemään päästövähennystavoitteet. Kun opistot tunnistavat oman toimintansa merkittävimmät päästöjä aiheuttavat tekijät ja toiminnot, ne voivat selvittää toteuttamiskelpoisia toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi. Hankkeessa käytettiin Hiilifiksu-laskuria, jota muokattiin kansaopistoja varten tukemaan päästöjen todentamista ja vähentämistä. 

Hankkeessa mukana olevien kansanopistojen keskimääräinen hiilijalanjälki oli laskelmissa noin 400 tCO2e. Jos käytössä on vihreä päästötön energia, hiilijalanjälki on noin 150 tCO2e. Tällöin suurimmat päästölähteet syntyvät ruokapalvelusta ja matkustuksesta. Luvut eivät ole tarkkoja, vaan suuntaa antavia. Yksittäisiä lukuja tärkeämpää on ollut opetella hiilijalanjäljen laskentaan sisältyvät vaiheet, selvittää oman opiston ilmastokuorma ja sopia siltä pohjalta uusista käytänteistä. 

Kestävä kehitys osaksi opiston arkea

Tienviitat vihreään siirtymään kansanopistossa -hankkeen tavoitteena on paitsi pienentää kansanopistojen hiilijalanjälkeä myös kasvattaa niiden kädenjälkeä. Kädenjäljellä tarkoitetaan myönteisiä sosiaalisia, yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia. Kansanopistojen kädenjäljen kasvattamisen käytännön ratkaisut liittyvät työelämäyhteistyöhön sekä kestävän kehityksen, ilmastovastuullisen toiminnan ja kiertotalouden opinpolkujen ja menetelmien kehittämiseen.

Hankkeessa mukana olevissa kansanopistoissa on toteutettu Kädenjälki-työpajoja, joissa on määritelty niiden kädenjäljen kasvattamisen tavoitteet ja tunnistettu vaikuttamisen paikat sekä ideoitu keinoja ja menetelmiä kestävän kehityksen integroimiseen opistojen arkeen. Keskusteluissa nousi esille, että kansanopistoissa syntyy jo nyt ekologista kädenjälkeä ja sen kasvattamisessa on kyse lähinnä toimenpiteiden näkyväksi tekemisestä ja viestinnästä.

Vihreän siirtymän avaintekijät

Kansanopistojen opetustyössä esimerkin voima on merkittävä. Se mahdollistaa työn vaikuttavuuden lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Osallisuus ja kansanopiston yhteisöllisyyden vaaliminen ovat mielestäni avaintekijöitä vihreässä siirtymässä. Ne luovat pohjan toiminnalle, joka ei yksinomaan vähennä hiilijalanjälkeä tai kasvata kädenjälkeä, vaan jättää jäljen myös sydämeen.

Suomen ympäristöopisto SYKLI ja Kansanopistoyhdistys järjestävät 16.11. klo 13–15 Tienviitat vihreään siirtymään kansanopistossa -hankkeen päätöswebinaarin. Hankkeen kokemuksista ja tuotoksista tuotetaan syksyllä vihreän siirtymän käsikirja, joka välitetään kaikille kansanopistolle.

Lisätietoja Tienviitat vihreään siirtymään kansanopistoissa -hankkeesta.

Teksti:
Nina Maarit Partanen
Hankkeen projektipäällikkö
Suomen ympäristöopisto SYKLI