Valtiovarainministeriön menokartoituksessa spekuloidaan vapaan sivistystyön määrärahatason alentamisella – perustelut ontuvat pahasti

Valtiovarainministeriön (VM) Julkisen talouden meno- ja rakennekartoituksessa (2023:13) esitetään erilaisia vaihtoehtoja julkisen talouden säästökohteiksi. Sivistyksestä, koulutuksesta ja osaamisen kehittämisestä nähdään kartoituksessa voitavan säästää todella tuntuvia euromääriä. Valtiovarainministeriö on ottanut kartoituksessaan kantaa myös vapaan sivistystyön toimintaan, mutta ei viittaa siinä mihinkään tutkimukseen, selvitykseen tai tilastoon.

Valtiovarainministeriön kartoituksessa todetaan, että vapaan sivistystyön koulutus on markkinaohjautuvaa ja sen kurssitarjonta on pyritty rakentamaan taloudellisesti varmaksi kokonaisuudeksi siten, että on varmistettu maksukykyisten opiskelijoiden osallistuminen. Koulutuksen kerrotaan olevan lyhytkestoista ja osallistujajoukon keskimääräistä useammin korkeasti koulutettua tai toimihenkilöasemassa olevaa. Näillä perusteilla VM toteaa, että määrärahatasoa olisi mahdollista pudottaa jopa puoleen nykyisestä.

Tilanne kansanopistoissa ei vastaa VM:n kartoituksessa esitettyä. Kansanopistot ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksia, ja niiden järjestämät vapaan sivistystyön koulutukset ovat pääosin pitkäkestoisia. Lisäksi kansanopistoissa järjestetään ammatillista koulutusta, aikuisten perusopetusta sekä lukiokoulutusta. Kansanopistot ovat tärkeitä koulutuksellisen saavutettavuuden edistäjiä ja lisäävät koulutuksellista tasa-arvoa. Tilastokeskuksen keräämään tietoon perustuen kansanopistojen vapaan sivistystyön opiskelijoista 32 % on perusasteen varassa ja 42 % on suorittanut toisen asteen tutkinnon. Opiskelijoista 26 % on korkea-asteen suorittaneita. (Opetushallitus 2021, Vapaan sivistystyön opiskelijaprofiili).

Vapaan sivistystyön koulutukseen kansanopistoissa saadaan valtiolta 57 % rahoitusosuus kustannuksista. Loppuosa on katettava omalla rahoituksella, jonka oppilaitokset hankkivat osin opiskelijamaksuina. Kansanopistot eivät erikseen suunnittele koulutuksia niin, että ne kohdentuisivat maksukykyisille, kuten kartoituksessa heitetään. Lisäksi siinä väitetään, että opiskelijoilla on pääsääntöisesti mahdollisuus maksaa koulutuksensa itse. Kansanopistoihin hakeutuu opiskelemaan ihmisiä erilaisista taustoista, ja yhä useammalla opiskelijalla on haasteita maksaa opinnoistaan valtionosuuslainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tämä näkyy esimerkiksi kasvavina luottotappioina kansanopistoissa.

Onneksi asiaan on kiinnitetty viime vuosina huomiota. Maahanmuuttajien ja oppivelvollisille suunnatun vapaan sivistystyön koulutuksen valtionosuusjärjestelmää on kehitetty siten, että opiskelijoilta ei tarvitse periä opiskelijamaksua. Yhteiskunnallisesti tärkeitä koulutustehtäviä on kehitettävä lisää, jotta vapaan sivistystyön koulutuspalveluilla voidaan tavoittaa heidät, jotka eivät muuten osallistuisi koulutuksiin tai joiden koulutuspolku ei muutoin etene.

Vapaan sivistystyön koulutusten suunnittelua ohjaa laki vapaasta sivistystyöstä. Se asettaa vapaalle sivistystyölle merkittäviä tehtäviä suomalaisen yhteiskunnan kestävyyden, monikulttuurisuuden, yhteiskunnallisen osallisuuden ja elinikäisen oppimisen saralla.  Kansanopistot haluavat olla ratkaisemassa yhteiskunnan ongelmia. Toivomme, että vapaan koulutuksen rahoituksen tarkastelua laajennetaan oikeasti käsittämään sosiaalisesti kestävän kehityksen edistäminen. Suomi tarvitsee elinikäistä oppimista, ja kaikilla tulee olla mahdollisuus sivistyä.

Suomen Kansanopistoyhdistys – Finlands Folkhögskolförening ry

Helena Ahonen                          Tytti Pantsar
puheenjohtaja                            toiminnanjohtaja


Koko maan kattava kansanopistokampusten verkosto vahvistaa kansalaisten osaamista, resilienssiä, hyvinvointia ja sivistystä:

• Väestörakenteen muuttuessa kansanopistot voivat yhdistää eri koulutusmuotoja ja varmistaa koulutuksen saavutettavuutta.
• Kansanopistot nostavat suomalaisten koulutustasoa tukemalla niitä nuoria aikuisia, jotka eivät eri syistä sijoitu korkeakouluopintoihin, ja niitä nuoria, jotka ovat vaarassa jäädä pelkän perusasteen varaan.
• Kansanopistot voivat tarjota matalan kynnyksen perus- ja digitaitokoulutuksia, joissa kohotetaan heikon pohjakoulutuksen omaavien henkilöiden tietotaitoja sekä tuetaan työttömien tai työttömyysuhan alaisten osaamisen kehittymistä.
• Kansanopistojen järjestämällä maahanmuuttajakoulutuksella tuetaan sekä tavoitteita työperäisen maahanmuuton edistämisestä että heikossa asemassa olevien opiskelumahdollisuuksia.