Välivuodesta vauhtia – Kansanopistossa omaa polkua etsimässä

Lukion jälkeen olin vähän eksyksissä. Tiesin, että haluaisin lähteä yliopistoon opiskelemaan mutta mitä, se oli vielä hämärän peitossa. Ylioppilaslakki oli siis juuri painettu päähän, mutta jatkosuunnitelmat olivat kaikkea muuta kuin kirkkaat. Tiesin vain sen, että tarvitsin lisää aikaa. En halunnut hypätä suoraan johonkin suuntaan vain siksi, että ”pitäisi”. Kansanopisto alkoi houkutella juuri siksi. Se vaikutti paikalta, jossa saa hengähtää hetken, mutta samalla tehdä jotain mielekästä ja oppia uutta.

Etsiessäni ideoita erilaisista vaihtoehdoista viettää lukion jälkeinen välivuosi törmäsin Etelä-Pohjanmaan Opiston pitkään kansanopistolinjaan, joka valmensi yhteiskunta- ja oikeustieteellisiin opintoihin. Tutustuessani tarkemmin opintojen sisältöön tajusin, että yhteiskuntatieteelliset opinnot voisivat olla minun juttuni. Niinpä tein päätöksen ja hain opiskelupaikkaa kansanopistossa.

Yksi keskeinen osa yhteiskuntatieteellisiä opintoja oli sosiologia – ja rehellisesti sanottuna minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä sosiologia oikeastaan tarkoittaa. Olin kuullut sanan ehkä jossain sivulauseessa, mutta siihen ei liittynyt mitään selkeää mielikuvaa. Ja ensimmäiselle sosiologian tunnille mennessä en olisi todellakaan osannut aavistaa, että juuri sosiologian käsitteisiin tutustuminen ja sitä kautta koko kansanopistovuosi määrittäisivät opiskelu- ja työelämäni suunnan niin voimakkaasti.

Paljolti kyse oli siitä, miten taitavasti opettajamme tarjoili meille tieteenalansa perusteita. Hän avasi sosiologian merkityksen niin, että se alkoi tuntua arkielämän avaimelta: miksi yhteisöt toimivat niin kuin toimivat, miten valtarakenteet syntyvät ja millaisia mekanismeja piilee päätöstemme taustalla. Sosiologia paljasti yhteiskunnasta kerroksia, joita en ollut tullut ajatelleeksi. Opettajan innostus tarttui, ja sain itsevarmuutta ajatella, että voisin hakea yliopistoon tätä alaa opiskelemaan. Kansanopisto oli alun perin suunniteltu välivuoden ohjelmaksi, mutta siitä tuli paljon enemmän: se antoi minulle suunnan ja varmuuden opiskeluihini.

Tietenkään koko opiskelu ei ollut pelkkää sosiologiaa – eikä sen pitänytkään olla. Linja tarjosi laajan kattauksen yhteiskuntatieteellistä ajattelua, ja juuri se monipuolisuus teki vuodesta arvokkaan. Opin paljon, mutta ehkä vielä tärkeämpää: sain aikaa ja työkaluja miettiä, kuka olen ja mitä haluan tehdä.

Kansanopistossa vietetyn ajan takia yliopiston pääsykokeisiin valmistautuminen ei tuntunut niin pelottavalta tai suurelta asialta kun se olisi voinut tuntua. Ja lopputuloskin oli halutun kaltainen, sillä pääsin opiskelemaan sosiologiaa Jyväskylän yliopistoon. Yksi asia johti toiseen, ja maisteritutkinnon jälkeen jäin samaan yliopistoon tekemään jatko-opintoja ja valmistuin tohtoriksi.

Opintojen jälkeen olen jatkanut tutkijana Helsingin yliopistossa keskittyen maaseudun yrittäjyyden tutkimukseen. Sosiologian opinnot auttavat minua ymmärtämään, miten maaseudun yritykset rakentuvat ihmisten välisiin verkostoihin, luottamukseen ja paikalliseen kulttuuriin. Talousluvut kertovat vain osan tarinaa — sosiologia voi paljastaa, miksi yrittäjyys menestyy yhdessä yhteisössä, mutta takkuaa toisessa.

Kansanopistovuosi antoi aikaa ja tilaa miettiä, mutta se ei ollut pelkkää pohtimista – se oli myös löytämistä. Opinnoissa oli rento mutta kunnianhimoinen ilmapiiri. Oli hienoa olla muiden samalla tavalla omaa paikkaansa tai varmistusta omille suunnitelmilleen hakevien joukossa. Yhteinen päämäärä loi yhteishenkeä ja tsemppasi eteenpäin. Nyt saan työskennellä yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkimuksen parissa, juuri niin kuin silloin haaveilin — kiitos kansanopisto-opintojeni, jotka auttoivat minua löytämään oman ammatillisen paikkani.

Jos lukion jälkeen suunta on vielä auki, kansanopisto voi olla erinomainen vaihtoehto. Se ei ole pelkkä välivuoden paikka, vaan mahdollisuus kokeilla ja löytää oma polku. Minulle se toimi juuri niin.

Teksti: Merja Lähdesmäki
Vanhempi tutkija, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Korpisaaren säätiön hallituksen jäsen