Rovala-Opiston koulutukset rakensivat pohjan uudelle elämälleni Suomessa
Nimeni on Virginia Salgado Calabria. Olen kotoisin Brasiliasta ja muuttanut Suomeen vuonna 2016. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri, ja lisäksi olen valmistunut yliopistosta puheterapeutiksi ja suorittanut opintoja kansainvälisten suhteiden alalta. Työurallani ennen Suomeen muuttoa sain kokemusta kestävän kehityksen kysymyksistä, energia-alan tehtävistä ja yhteisöjen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tällä hetkellä toimin suomenkielisenä koulunkäynnin ohjaajana aikuisten perusopetuksen lukutaitoryhmässä Rovala-Opistossa.
Kun muutin pysyvästi Suomeen, minulla oli iso matkalaukku mukanani. Matkalaukussani olivat lämpimät vaatteet, kolmen yliopiston tutkinnot ja pitkä ansioluettelo. Siellä oli myös iso toive, että pääsisin rakentamaan uutta elämää tässä maassa, joka oli niin kaukainen ja erilainen kuin minun oma maani. Huomasin kuitenkin heti, että minulla oli pitkä tie edessäni. Ymmärsin, mitä on olla maahanmuuttaja, kun jouduin pärjäämään ilman suomen kielen taitoa ja ilman Brasiliassa yli 30 vuoden aikana rakentamaani henkilökohtaista ja ammatillista verkostoa.
Silloin tuntui kuin pala minun identiteetistäni olisi muuttunut näkymättömäksi tai kokonaan kadonnut. En pystynyt näyttämään taitojani tai sitä, kuka olin. Tuntui kuin minusta olisi tullut yksi taiteilija Bruno Catalanon ”The Travelers” -sarjan veistoksista.
Catalano on ranskalainen kuvanveistäjä. Hänen luomuksensa saavat tarkkailijat ajattelemaan maahanmuuttoa. Catalanon työt kutsuvat katsojaa kuvittelemaan, mitä pronssiin veistettyjen patsaiden keskeneräisissä osissa pitäisi olla. Patsaat välittävät näkymättömyyden ja inhimillisen haurauden tunnetta.
Catalanon mukaan näiden siirtolaisten kuljettamat matkatavarat ovat ”täynnä muistoja, elämänkokemuksia ja toiveita, joiden juuret ovat liikkeessä”. Patsaiden edustamat ihmiset silvottuine muotoineen voivat kävellä, mutta niiden suunta on epävarma. Minun mielestäni kuvat edustavat maahanmuuttajien tiettyä mahdottomuutta näyttää kokemuksiaan, persoonallisuuttaan ja elämäntarinaansa. Maahanmuuttajat eivät tunne paikallista kulttuuria, tapoja ja ihmisiä. Tämä erottaa heidät toisista ja vaikeuttaa heidän integroitumistaan kokonaisuutena yhteiskunnan rakenteeseen.
Löysin suunnan elämälleni
Vuonna 2021 pääsin Rovala-Opistoon ja aloin opiskella lastenohjaajaksi. Minusta puuttui isoja palasia. Mahdollisuus opiskella oppisopimuksella oli epäonnistunut. Tämän seurauksena toinen ammatillinen oppilaitos oli evännyt minulta opiskelupaikan sillä perusteella, että kielitaitoni ei ollut riittävä.
Kun aloitin Rovalassa, en osannut ilmaista itseäni tai kommunikoida kunnolla. En vain osannut esitellä taitojani ja tietojani. Lisäksi olin paljon vanhempi kuin useimmat koulun oppilaat. Samaistuin enemmän opettajiin kuin luokkatovereihini. En tuntenut suomalaista koulutusjärjestelmää, ruokaa, muiden opiskelijoiden tapoja. Totta puhuen, en edes oikein ymmärtänyt, mitä opiskelin. Vaikeuksista huolimatta päätin tarttua tilaisuuteen ja jatkaa opintojani. Lastenohjaajan opinnoissa sain mahdollisuuden näyttää tietojani ja taitojani. Osallistuin tunneille. Kysyin kysymyksiä. Annoin ideoita. Ammatillisessa koulutuksessa opiskellaan myös työpaikoilla. Työpaikkajaksolla sain joskus toimia lastenohjaajan sijaisena.
Suoritin työpaikkajakson myös peruskoulussa. Siellä kehitin lasten kanssa projektin Amazonin legendoista. Erilaisesta aksentistani, kielioppivirheistäni ja rajallisesta sanavarastostani huolimatta onnistuin luomaan hyvän suhteen lasten kanssa. Pystyin ohjaamaan myös matematiikan tukiopetusta. Pystyin näyttämään heille, kuinka mielenkiintoista voi olla, kun on erilainen. Koin moninaisuutta ja tasa-arvoa. Silloin minusta tuntui, että minun pitäisi työskennellä kouluikäisten lasten kanssa. Löysin ensimmäistä kertaa Suomessa suunnan elämälleni.
Kohti työelämää ammatillisten opintojen kautta
Opettajani ehdotti, että vaihtaisin lastenohjaajaopinnot koulunkäynninohjaajan opintoihin, jolloin oppisopimuspaikan saaminen olisi mahdollista. Luontoni ei anna jättää mitään kesken. Jopa epäkiinnostava kirja, tylsä elokuva tai koulutus, jonka olen aloittanut, täytyy saattaa loppuun. Hylkäsin ehdotuksen, mutta se kylvi minuun siemenen. Vuonna 2023 valmistuin lastenohjaajaksi. Samana vuonna aloin opiskella oppisopimuksella koulunkäynninohjaajaksi. Jes! Vuonna 2024, kun valmistuin, oppisopimus muutettiin pysyväksi työsopimukseksi. Työskentelin koulunkäynninohjaajana. Siinä työssä olen ollut tähän päivään asti.
Ammatillinen koulutus tarjosi minulle mahdollisuuden kasvuun ja muutokseen Suomessa. Rovalassa sain tilaa löytää itseni, oppia uusia taitoja ja ennen kaikkea tunnistaa oman potentiaalini Suomessa. Vaikka haasteet olivat suuria, erityisesti alussa, ammatillinen koulutus antoi minulle mahdollisuuden kehittää paikallisilla työmarkkinoilla tarvittavia arvokkaita taitoja. Se kartutti myös taitoja, jotka tukivat henkilökohtaista kehitystäni.
Ammatillinen koulutus ei antanut minulle ainoastaan kahta todistusta, joiden avulla pystyisin jatkamaan matkaani, vaan uuden näkemyksen itsestäni ja mahdollisuuksistani. Se opetti minulle, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta, oppia ja kasvaa, haasteista huolimatta. Samaa kasvua, kehitystä ja oppimista tapahtui myös suomen kielen taidossani.
Molemmat Rovala-Opistossa suorittamani ammatilliset koulutukset auttoivat minua rakentamaan uutta elämää ja identiteettiäni naisena, latinona ja maahanmuuttajana Suomessa.
Teksti: Virginia Calabria