Vahvistetaan koko maan kattavaa kansanopistoverkostoa osaamisen, resilienssin, hyvinvoinnin ja sivistyksen kasvattamiseksi

Sivistystyön keinoin voidaan vastata moniin yhteiskunnallisesti polttaviin kysymyksiin. Ihmisen elämän merkitykselliseksi kokeminen, yhteiskuntaan ja työelämään osallistuminen, suomalaisten koulutustason nostaminen sekä kestävien elämäntapojen oppiminen ovat kokonaisuuksia, joihin sivistystyöllä on laaja vaikutus. Satsaaminen sivistystyöhön säästää yhteiskunnan varoja. Syrjäytyminen, elämän merkityksettömyys, kestämättömät elämäntavat tai suomalaisten koulutustason lasku muodostavat suuret kustannukset yhteiskunnalle.

Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa. Pitkäaikaistyöttömyyden kustannukset ovat hyvin merkittävät. THL:n ja Sitran tutkimuksen mukaan (Yhteiskuntapolitiikka 6/2017) peruskoulun varaan jäävät aiheuttavat julkishallinnolle elinaikanaan keskimäärin jopa 370 000 euron lisäkustannukset verrattuna koulutuksen hankkiviin. Korkea-asteen suorittaneiden työllisyysodote on korkeampi ja työttömyysodote pienempi kuin toisen asteen suorittaneiden. On selvää, että sivistystoimijoiden rooli suomalaisen yhteiskunnan talouden kestävyyden rakentamisessa on merkittävä.

Kansanopistot ovat monialaisia oppilaitoksia. Ne järjestävät vapaan sivistystyön koulutuksen lisäksi avoimen korkeakoulun opintoja, ammatillista koulutusta, aikuisten perusopetusta ja lukiokoulutusta. Ne ovat usein omalla alueellaan merkittäviä monialaisia koulutustoimijoita, jotka voivat tarttua nopeasti erilaisiin tehtäviin ja tukea myös muita koulutuksen järjestäjiä. Koulutuksen kansallisessa kehittämisessä on tavoiteltu kuitenkin suuria rakenteita ja rahoitusta on vähennetty kokonaisuutena pitkällä aikavälillä. Tämä on heikentänyt koulutuksen alueellista saavutettavuutta ja vaikeuttanut pienten koulutuksen järjestäjien ketterää toimintaa. Sivistyksen ja elinikäisen oppimisen varmistaminen edellyttävät uutta strategista yhteistyötä ja panostamista sivistystoimijoiden toimintaedellytyksiin. Eri toimijoiden vahvuudet tulee ottaa täysimääräisesti käyttöön. Rakenteiden ja koulutussektorikohtaisuuden sijasta elinikäisen oppimisen kehittämisessä pääpainon pitäisi olla oppimisen, sivistyksen ja aktiivisen kansalaisuuden tukemisessa.

Vapaan sivistystyön oppilaitokset vahvistavat ihmisten edellytyksiä osallistua yhteiskuntaan ja työelämään. Kansanopistot voivat tukea koulutustason nostamisessa kansallisia tavoitteita sekä siirryttäessä perusasteelta toiselle asteelle että toiselta asteelta korkeakoulutukseen. Kansanopistot voivat hoitaa yhteiskunnallisesti tärkeitä ja ajankohtaisia sivistystarpeita, kuten kestävien elämäntapojen oppimista, sosiaalista vahvistumista tukevia opintoja, työttömien oppimisvalmiuksia parantavia opintoja, perustaitojen oppimista, vähemmistö- ja maahanmuuttajakoulutusta sekä vammaisten koulutusta. Ne huolehtivat osaltaan siitä, että kaikki saadaan koulutuksen pariin.

Koko maan kattava kansanopistokampusten verkosto vahvistaa paikkakunnillaan kansalaisten osaamista, resilienssiä, hyvinvointia ja sivistystä. Väestörakenteen muuttuessa kansanopistot voivat yhdistää eri koulutusmuotoja ja varmistaa korkeakoulutuksen, ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja aikuisten perusopetuksen saavutettavuutta.

• Hyödynnetään nykyistä paremmin kansanopistojen joustavia mahdollisuuksia elinikäisen oppimisen polulla. Luodaan saavutettavuuden kokonaisvaltaiseksi edistämiseksi uudenlaisia eri toimijoita yhdistäviä toimintamalleja. Huolehditaan siitä, että Suomessa on monipuolisesti erilaisia koulutuksen järjestäjiä.
• Kehitetään korkeakoulutuksen, ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja aikuisten perusopetuksen saavutettavuutta vahvistamalla kansanopistojen roolia erilaisia koulutustoimintoja yhdistävänä oppilaitoksena. 
• Vahvistetaan vapaan sivistystyön rahoitusta. Huolehditaan, että yhteiskunnallisesti tärkeisiin sivistystehtäviin on riittävä rahoitus.
• Kehitetään ammatillisen koulutuksen rahoitusta pitkäjänteisesti ja ennakoitavuutta lisäävällä tavalla.
• Kansanopistojen erityisyys perustuu yhteisöllisyyteen ja monipuoliseen oppimisympäristöön. Vahvistetaan määräaikaisella kehittämisohjelmalla kansanopistojen kykyä investoida oppimisympäristöihin, opistokampuksiin, digiympäristöön sekä henkilöstöön siten, että kansanopistot voivat toimia suomalaisen yhteiskunnan kehittäjinä myös tulevaisuudessa.