4/2009
|
|
|
|
|
4/2009 |
|
|
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Kommentoi kirjoitusta: Lue kirjoitus: |
|
|
|
Pätkästä pätkään pakosta vai omasta halusta
Pätkätyö voi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta nuoren, seikkailunhaluisen ja ehkä omasta urastaan vielä päättämättömän näkökulmasta. Pätkätyö ei kuitenkaan ole vain nuorten juttu. Neljännesmiljoona suomalaista on erilaisissa pätkätöissä, joten kyse ei ole marginaali-ilmiöstä. Muutama vuosi valmistumisen jälkeen kuluu lennokkaasti erilaisissa työsuhteissa työkokemusta kartuttaen, kun pätkiä vielä rytmittävät muutaman viikon tai kuukauden paussit maailmalla matkaten. Pätkätöissä on kuitenkin yhä enemmän yli 40-vuotiaita, joilla rupeamia saattaa olla takana jo 20 vuotta. Jos luvattua palkintoa kouluttautumisesta ja kaiken tekemisestä oikein eli vakituista työsuhdetta ei silloinkaan näy, seurauksena voi olla uupuminen niin tilanteeseen kuin terveydellisesti. Pätkätyö on kuluttavaa, sillä usein työ on mitoitettu niin, että lyhyemmässä ajassa pitää tehdä enemmän. ”Pätkätyöläiset syövät enemmän masennuslääkkeitä kuin pysyvässä työsuhteessa olevat. Pätkätyö on helpompaa nuorille, joille se on myös yhteiskunnallisesti sallitumpaa. Mitä vanhempi on, sitä enemmän joutuu selittelemään tilannettaan”, sanoo TJS Opintokeskuksen kehittämisasiantuntija Sikke Leinikki. Hän tutki väitöskirjassaan pätkätyöläisyyden vaikutusta korkeasti koulutettujen ammatti-identiteettiin. ”Nykypäivänä ammatti-identiteetti on vahvasti sidoksissa työyhteisöön. Pätkätyöläisillä tämä sidos on löyhempi, koska työyhteisöt vaihtuvat. Heillä ammatillinen identiteetti keskittyy henkilökohtaiseen osaamiseen. Toisaalta tämä antaa mahdollisuuden erikoistua tai hallita jokin toimenkuva laajasti. Pätkätyöstä seuraa hyvin yksilöllinen ja sattumanvarainen ura, se voi olla loistava ura, uupumus, erikoistuminen, yrittäjyys tai uudelleen kouluttautuminen tai mitä vaan. Akateeminen loppututkinto ei ole enää vuosiin taannut perinteistä uraputkea Suomessa. Korkeasti koulutetut työskentelevät poikkeuksellisen paljon pätkissä muuhun Eurooppaan verrattuna. Vaikka pätkätyöllisyyden laajuutta ei ole haluttu yleisesti tunnustaa, näyttää siltä, että joillakin aloilla se on enemmänkin käytäntö kuin poikkeus ja että yhteiskunnan rakenteet suorastaan tukevat pätkätyöllisyyttä. Tutkijoista jopa 96 % tekee pätkätöitä, ja 90 % terveydenhuollon ammattilaisista aloittaa pätkätöissä. Julkisella sektorilla joka viides on määräaikaisessa työsuhteessa. ”Pätkätyöllistyminen ei välttämättä ole yksilöstä itsestään kiinni vaan työympäristöstä tai millainen esimies on - tai puhtaasti onnesta”, Leinikki sanoo. Pätkätyöläisen ei siis kannata syyllistää itseään. Erityisesti synnytysikäiset naiset ovat vaaravyöhykkeessä. ”Nuoria naisia ei haluta palkata vakinaisiksi, koska työnantajan mielestä he kuitenkin jäävät pian äitiyslomalle. Pätkätyössä olevien miesten asema on muutenkin parempi, sillä heitä esimerkiksi kuunnellaan työyhteisössä. Pätkätyö syventää sukupuolten välistä tasa-arvoa.” Pätkätyö voi heikentää työyhteisön toimivuutta muutoinkin. Pätkätyöläisten ja vakituisten välille voi syntyä klikkejä, mikä vaikuttaa työilmapiiriin ja sitä kautta laskee työtehokkuutta. Lisäksi työyhteisön kehittäminen kärsii ja toistuva perehdyttäminen vie kaikkien työaikaa. Epävarmuus toimeentulosta vaikeuttaa elämän suunnittelua varsinkin pitkällä tähtäimellä. Töitä varmistellessa voi jäädä hankkimatta niin lapset kuin asunto. ”Ikävintä on, että työn menettämisen pelko ohjaa ihmisen elämää”, Leinikki sanoo. ”Kun ihminen pettyy siihen, ettei hän koulutuksestaan huolimatta saakaan vakituista työpaikkaa, iskee toivottomuus, ja sitoutuminen yhteiskuntaan joutuu koetteille. Myös ammatillinen kehittyminen voi vaarantua, jos vain keskitytään selviytymiseen.” Kaikki eivät opi käsittelemään epävarmuutta lainkaan. Pätkätyöläisillä tuntuu olevan tarve tehdä elämästään jatkumo, jossa selitellään pätkätöitä eri tavoin. Useimmilla mielessä siintää toive ja tavoite työyhteisöön kuulumisesta. Pätkätyö koetaan pikemminkin työttömyyden kuin pysyvän työn vaihtoehtona. On myös niitä, jotka valitsevat pätkätyön sen takia, että silloin ei tarvitse sitoutua työyhteisöön kokonaisvaltaisesti. ”Työtehtävät määräytyvät usein niin, että voi keskittyä omaan alueeseensa eikä tarvitse ottaa mitään hallinnollisia velvoitteita eikä tarvitse osallistua työyhteisön ´kissanristiäisiin´ eikä riitoihin”, Leinikki sanoo.
Pätkätyön hyvinä puolina hän listaa myös, että työssä osaaminen ja oman elämän hallinta kehittyvät. Useissa työyhteisöissä oppii erilaisia tapoja toimia ja oppii sopeutumaan.
Teksti: Tiina Lappalainen
Lisätietoja: |
