4/2009

Kommentoi pääkirjoitusta:
Keskustelufoorumiin

Suomalaisen yhteiskunnan nopea kehitys agraariyhteiskunnasta teolliseksi ja edelleen palvelu-/ tietoyhteiskunnaksi on tarkoittanut myös liikkumisen räjähdysmäistä kasvua. Vielä sata vuotta sitten ihmiset liikkuivat hyvin vähän: maatilat ja ammatit periytyivät eikä ihmisten pitänyt olla jatkuvasti liikkeessä. Työn perässä joutuivat liikkumaan pääasiassa ne, joilla ei ollut vakinaista toimeentuloa eli ammattia tai maatilaa. Sanonnan mukaanhan ”raukat lähtivät rajan taa”. 1800-luvun loppupuolen siirtolaisaallossa Pohjois-Amerikkaan ja 1960- ja 1970-lukujen maastamuutossa Ruotsiin joutuivat lähtemään ne, joille ei löytynyt töitä Suomessa.

Nykyään ihmiset liikkuvat sekä työn perässä että lomamatkoillaan yhä enemmän ja kauemmas. Dynaaminen markkinatalous synnyttää ja lakkauttaa työpaikkoja kiivaaseen tahtiin. Työmatkat pitenevät varsinkin matkan mutta myös ajan suhteen. Sata vuotta sitten kovin moni ihminen ei matkustanut yli sadan kilometrin matkaa elämässään mutta nykyään yhä useampi käy töissä päivittäin yli sadan kilometrin päässä kotoaan. Kokoukset Kööpenhaminassa, Berliinissä tai Brysselissä ovat monelle arkipäivää. Lomamatkat Amerikkaan, Aasiaan ja Afrikkaan eivät ole aivan ylitsepääsemättömän kalliita tavalliselle palkansaajallekaan. Maailma on todella ”kutistunut”.

Ennen ihmiset joutuivat liikkumaan pakon edessä, nykyään valmius liikkua on ihmistä ja työntekijää koskeva perusolettamus. Jos paikkakunnalla tehdas lakkautetaan, oletus on että ihmiset muuttavat muualle työn perässä, hankkivat uuden koulutuksen ja uuden ammatin. Työhaastattelussa ihmisiltä kysytään joustavuutta ja valmiutta matkustaa. Kaikki sidokset aikaan ja paikkaan ovat 24/7 auki olevassa ja mobiilissa maailmassa haittatekijöitä. Amerikkalaisten liiketalousoppien ihmiskäsityksen mukaan ihmisen tulee vaihtaa uraa, ammattia ja/tai työpaikkaa kolmen – viiden vuoden välein. Paikalleen jämähtänyt ei ole menestyjä.

Liikkumisen merkityksestä kertoo myös se, että kyky pysäyttää ihmisten liikkuminen on nyky-yhteiskunnassa merkittävä poliittinen voima. Laiva- ja lentoliikenteen pysäyttäminen vaikuttaa nopeasti sekä työntekijöiden että lomalaisten arkeen ja myös kansantalouden tunnuslukuihin.

Opiskelijatkin liikkuvat nykyään aivan eri tavalla kuin esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten. He käyvät luontevasti vierailemassa vaihto-oppilaina lukukauden tai kaksi eurooppalaisissa opinahjoissa. Vastaavasti eurooppalaisia opiskelijoita tulee Suomeen opiskelemaan tuhansittain joka vuosi. Eurooppalaiset vaihto-ohjelmat ovat jo 15 vuoden ajan avanneet aivan uusia maailmoja suomalaisille opiskelijoille ja opettajille. Vaihto-opiskelu ei ole enää vain pienen eliitin etuoikeus vaan aivan arkipäiväinen ilmiö opiskelijoiden elämässä. Moni suomalainen opettajakin on päässyt opettamaan eurooppalaisissa oppilaitoksissa ja olemaan mukana eurooppalaisissa koulutusprojekteissa. Eurooppalainen sivistys on muuttunut konkreettiseksi, kun sen edustajia on kävellyt kampuksilla. Kulttuurien välinen vuorovaikutus ja dialogi ovat edistyneet suurin harppauksin viime aikoina.

Onko jatkuvasti liikkuva ihminen onnellisempi ja parempi? Talouskasvu ja elintason nousu ovat tuoneet paljon hyvää monille mutta sen kääntöpuolena on ollut jatkuva liikkumisen pakko, kiire ja kykenemättömyys keskittyä olennaiseen. Mitä enemmän työtä helpottavia välineitä on kehitetty, sitä enemmän teemme jatkuvasti töitä. Ihmiset hoitavat työasioita lomallakin ja kaikkien on oltava jatkuvasti tavoitettavissa. Luova joutilaisuus, kahvitauot ja pitkät keskustelut ovat harvojen onnellisten herkkua. Tavoitteellisten ja vakavien opintojen ohella juuri näitä kansanopistot ovat perinteisesti tarjonneet opiskelijoille. Toivottavasti tämä traditio tulee myös jatkumaan.

Jari Valtari
jari.valtari(ät)jhl.fi