4/2009

Kommentoi kirjoitusta:
Keskustelufoorumiin

Opetusministeriön julkaisema vapaan sivistystyön kehittämistyöryhmän raportti on tällä hetkellä suurennuslasin alla kaikilla vapaan sivistystyön ylläpitäjillä. Raportissa meille monien tärkeiden asioiden joukossa korostuu laatu ja laadun merkitys. Suunnitelmissa on, että laatu tulisi olemaan yksi rahoitusperuste. Raportissa tulee esille myös järjestäjien oma näkemys laatutyöstä yhtenä vapaan sivistystyön kehittämismahdollisuutena.

Laatu ”isminä” on ollut jo pidempään ammatillisessa koulutuksessa. Tuloksellisuus on ollut useita vuosia perusrahoituksen osana. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat pitäneet suuntausta hyvänä. Kansanopistot pieninä toimijoina rajautuvat useimmiten pois vertailuista, mutta kyllä opistokenttäänkin on tulosrahoituseriä saatu. Ammatillisessa koulutuksessa järjestetään vuosittain myös laatupalkintokilpailu. Eurooppalaisen laadunhallinnan viitekehyksen pohjalta on laadittu niin ikään Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus. (Opetushallitus, 2008)

Tänä vuonna myös perusopetukselle on määritelty laadunhallintasuositus Opetusministeriön julkaisussa 2009:19 Perusopetuksen laatukriteerit.

Monialaisina toimijoina opistot ovat tottuneet ja kehittäneet laatuaan ja palautejärjestelmiään. Standardien mukaiset laatujärjestelmät ja sertifikaatit ovat kuitenkin harvinaisempia.

Kansanopistoilla on pienuutensa, tehtävän epämääräisyyden, keskinäisen erilaisuuden ja historiansa vuoksi jatkuva tarve osoittaa viranomaistahoille, muille koulutuksen järjestäjille ja ns. suurelle yleisölle olemassa olonsa merkitys ja monipuolisuus. Tyypillisesti opistovieraat ihmettelevät ja ihastelevat sitä toimintaa, mitä opistoissa tehdään. Meitä ei tunneta, ja jos ei tunneta, ei myöskään tunnusteta.

Hyväksymällä vapaan sivistystyön koulutus jatkuvan laadunarvioinnin ja laaturahoituksen kohteeksi kansanopistot joutuvat ehkä tekemään toimintaansa avoimemmaksi, joutuvat määrittelemään laadulleen kriteerit ja mittaamaan myös vapaan sivistystyön tuloksia. Tämähän on suuri mahdollisuus jatkuvan parantamisen ketjussa: suunnittele – toteuta – arvio – paranna. Aivan varmasti opistot toimivat jo nyt laadukkaasti, mutta laadunhallinnan periaatteiden mukaisesti laatu pitää pystyä osoittamaan.

Vapaa sivistystyö merkitsee vapaata tehtävänhakua ja itsenäistä päätösvaltaa. Merkitsevätkö laatujärjestelmät vapauden menetystä tässä mielessä? Toisaalta joudumme jo nyt toimimaan tiettyjen normien mukaan, rahoittaja sitä meiltä vaatii. Sisällölliseen vapauteen laadunvarmistus ei puutu. Uhkat taitavat olla enemmän epävarmuuden tunnetta.

Kuten alussa todettiin, eri koulutusmuodoilla on olemassa laadunhallintasuosituksia. Tässä on tiivistettynä perusopetuksen laatukriteerit.

Rakenteiden laatu:
• johtaminen
• henkilöstö
• taloudelliset resurssit
• arviointi

Oppilaan kohtaaman toiminnan laatu:
• opetussuunnitelman toteuttaminen
• opetus ja opetusjärjestelyt
• oppimisen, kasvun ja hyvinvoinnin tuki
• osallisuus ja vaikuttaminen
• kodin ja koulun yhteistyö
• oppimisympäristön turvallisuus

Tästä ja muista suosituksista lähtien täydentämällä vapaan sivistystyön erityispiirteillä löytyvät aivan varmasti kansanopistojen perustehtävällekin laatukriteerit.

Laatujärjestelmien ja tuloskorttien keskeinen näkökulma on asiakas. Vapaassa sivistystyössä luonnollisin asiakas on opiskelija. Muita asiakkaita ovat ainakin rahoittajat, hallintoviranomaiset ja koulutuspalveluja käyttävät työyhteisöt ja järjestöt. Muita näkökulmia ovat henkilöstön, toimintaprosessien ja talouden näkökulmat. Vapaan sivistystyön laatua tulee tarkastella näistä eri suunnista.

Usein laatujärjestelmien katsotaan poikkeavan toisistaan yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla. Tähän vedotaan taloudellisen voiton erilaisen merkityksen vuoksi. Ehkä näin onkin osittain, mutta myös julkisella puolella on kuitenkin pidettävä talouden realiteetit mielessä. Varsinkin yksityisen taustan omaavien kansanopistojen toiminta on yritysmäistä.

Tarkastellaan vapaan sivistystyön laatua tämän nimikummajaisen eri osien kautta. Ensin on siis vapaus. Kenenkähän vapautta meidän pitäisi arvioida?

Jos kyseessä on kansanopistojen vapaus, ts. vapaa tehtävän haku ja määrittely, laatuseuranta pitäisi kohdistaa siihen, miten me siinä onnistumme. Asiakkaat ovat varmasti parhaita palautteen antajia sisällölliseen ja toteutukselliseen onnistumiseen. Entä käytämmekö me vapauttamme? Jos koulutukset eivät uudistu ja uutta toimintaa ei haeta, on vapaus oikeastaan vapaaehtoisesti luovutettu. Emmekö tunnista tai löydä asiakkaita ja asiakkaiden tarpeita? Pitäisikö asettaa tavoitteita vapauden käytölle?

Jos kyseessä on opiskelijoiden vapaus, opiskelijoiden itseohjautuvuus ja henkilökohtaiset ratkaisut ja kasvu ovat varmaankin mielenkiinnon kohteena. Pelkkä vapaus on varmaankin huono mittari, mutta kytkettynä tuloksellisuuteen siihen voisi saada syvyyttä. Tässä kohtaa tulee jotenkin mieleen meidän internaattiemme merkitys.

Toinen osa nimeä on sivistys. Se onkin sitten mutkikkaampi juttu. Mitä on sivistys? Opetusministeriön raportti Ammattikorkeakoulut ja sivistys (2008:34) ei pystynyt sitä määrittelemään, vaan tarjosi lähtökohtia jatkokeskustelulle, uusille kysymyksille ja vastausehdotuksille. Raportissa Liekki Lehtisalo määrittelee sivistystä:

”Käytännössä sivistys voidaan pitkälti arvioida tietoihin, arvoihin ja asenteisiin perustuvaksi kyvyksi vastata ajan ja elämisen – siis myös työn – haasteisiin. Sivistys merkitsee elämäntaitoa, elämisen hallintataitoa, jossa ratkaisevaksi osoittautuu, miten ihmiset elävä toistensa kanssa. Näkökulma lähenee elämisen käytännöllistä taitoa.”

Koulutuksen ja kansanopistossa olon vaikuttavuutta kykyjen osalta voidaan jossain määrin vertailla tilanteeseen ennen oppimisprosessin alkua. Helppoa se ei ole. Samalla tavoin yksilön hyvinvoinnin ja voimautumisen seuranta ovat myös mahdollisia.

Ministeriötä varmaankin tulee kiinnostamaan, miten kansanopistot onnistuvat uusien aliedustettujen kohderyhmien kanssa. Ehkä vapaa sivistystyölle ominaiset käsitteet (globaalius, kestävä kehitys, …) tai työelämän ammattivalmiudet (ongelmanratkaisutaidot, vuorovaikutustaidot, innovatiivisuus, …) ja niiden toteutuminen koulutuksessa voisivat olla laadun seurannan kohteina.

Työlle on huomattavasti helpompi asettaa tavoitteita ja seurata niiden toteutumista. Kohteina voivat olla vaikkapa kysyntä, suoritemäärät, tehokkuus, taloudellisuus, asiakkaiden kokemukset, käytetyt resurssit jne.

Laatujärjestelmiä luotaessa on kuitenkin pidettävä mielessä, että yksinkertainen ja selkeä on parempi vaihtoehto kuin täydellisyyteen pyrkivä arviointi.

Koska laatu koskettaa meitä varsin ajankohtaisena, tulee se olemaan myös pääteemana Kansanopistopäivillä 9-11.8.2010 Kankaanpäässä.

Antero Saarivirta
rehtori, Kankaanpään opisto
antero.saarivirta(ät)kankaanpaa.fi