3/2009

Kommentoi pääkirjoitusta:
Keskustelufoorumiin

Lehden teemana on jatkuvasti puhuttava ja ajankohtainen ympäristö ja luonto. Itselleni oli havahduttava kokemus kun pari vuotta sitten olimme loppukesästä purjehtimassa itäisellä Suomenlahdella. Olin houkutellut poikani mukaan uimaan ja kalastamaan. Sipoon ja Porvoon ulkosaaristossa oli kuitenkin aivan maailmanlopun tunnelma, sillä Venäjällä oli metsäpaloja, jotka toivat paksua savua meren ylle. Näkyvyyttä oli alle kilometrin verran ja silmiä kirveli. Lisäksi koko meri oli vihreän levämassan peitossa. Purjehdimme siis vihreällä merellä ja savussa.

Oli sanomattakin selvää että uiminen ei houkutellut eikä kaloista ollut tietoakaan. Muistelin omaa lapsuuttani ja purjehdusretkiä, jolloin meri oli kirkkaan sininen ja kalaa tuli sen kuin jaksoi vetää ylös. Tästä ei siis ole kuin pari vuosikymmentä. Miksi näin on tapahtunut? Mikäli kehitys kulkee tätä tahtia, niin millaisen maailman lapsemme jättävät omille lapsilleen?

Aiheen miettiminen kirvoitti ajatuksia myös henkilökohtaisella tasolla. Parikymmentä vuotta sitten purjehdittiin puolet pienemmällä veneellä, jonka valmistamiseen oli tietysti kulunut huomattavasti vähemmän raaka-aineita. Silloin myös ajettiin autolla, joka oli puolet kevyempi ja kulutti vähemmän bensiiniä kuin nykyinen auto.

Ennen kun käytiin välipalalla nakkikioskilla, niin ainoa syntynyt roska oli sinappinen paperi. Nyt kun käy hampurilaisravintolassa, niin tuloksena on tarjottimellinen tyhjää laatikkoa, käärepaperia, mukia ja muuta jätettä.

Ennen lennettiin lomamatkoille erittäin harvoin ja lennot olivat suhteessa palkkaan erittäin kalliita. Espanjan lomaviikko maksoi keskituloisella hyvinkin kuukauden palkan verran. Nykyään Espanjaan pääsee lentämään muutamalla sadalla eurolla eli parin päivän palkalla.

Ennen kodinkoneet kestivät vuosikymmeniä ja niitä oli järkevää korjata. Nykyään ne hajoavat muutamassa vuodessa eikä niitä kannata korjata, koska uuden saa halvemmalla. Esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka paljon.

Nykyään toki jätteitä lajitellaan ja teollisuuden päästöjä on vähennetty. Ekologinen ajattelu ja tietoisuus ovat lisääntyneet, mutta kuitenkin kuluttajina kulutamme surutta yhä enemmän luonnon resursseja. Joku voisi tietysti kutsua tätä epäloogiseksi toiminnaksi.

Yllä mainituilla asioilla ei tietysti ole suoraan mitään tekemistä Itämeren saastumisen kanssa. Kuormituksen lisääntyminen on johtunut maatalouden päästöistä sekä epäilemättä myös Pietarin ja suomalaistenkin kaupunkien jätevesiongelmista.

Näiden ongelmien eteen on tiettävästi viime vuosina tehty paljon töitä. Eivätkä Venäjän metsäpalot aiheuttaneet kuin hetkellisen haitan. Mutta Itämeri ja sen saastuminen ovat olleet erittäin konkreettinen ilmiö. Kalat ovat vähentyneet ja sinilevä on jokavuotinen riesa niin veneilijöille kuin mökkiläisillekin. Jotkut veneilijät ovat kyllästyneet levämössöön ja siirtyneet mereltä järville puhtaampien vesien äärelle.

Uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlaaminen muutaman sukupolven aikana tulee epäilemättä aiheuttamaan ihmetystä tulevien sukupolvien keskuudessa. Voi olla että heidän ajatuksissaan on muutakin kuin kiitollisuuden tunnetta. Liberaali talouskasvuajattelu ja ekologinen ideologia ovat kiistatta jyrkässä ristiriidassa keskenään.

Pitäisikö näin laman aikana vielä vähentää kulutusta vai lisätä sitä? Tietysti hyvä ratkaisu olisi, jos voisi lisätä aineettomien hyödykkeiden eli yksityisten ja julkisten palvelujen kulutusta. Esimerkiksi opiskelu ja ravintolassa käyminen ovat oivia ekologisen kuluttamisen muotoja. Eikä pidä unohtaa julkisia liikennevälineitä ja polkupyörää liikkumisvälineinä.

Rentouttavaa kesää, hyvää purjehduskautta ja ekologisia valintoja kansanopistoväelle!

Jari Valtari
jari.valtari(ät)jhl.fi