3/2009

Kuva: Anne Nisula

Kommentoi kirjoitusta:
Keskustelufoorumiin

Talven lopulla nousi hetkeksi julkisuuteen maamme hallituksen huoli suomalaisten nuorten myöhäisestä valmistumisiästä ja työhön siirtymisestä. Jälleen kerran välivuosi-ilmiö sai moraalista paheksuntaa. Hetken näytti, että ratkaisu on perinteinen: asetetaan erilaisia toimikuntia ja ryhmiä, jotka laativat kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista komiteaehdotusta.

Ja asetettiinhan näitä ryhmiä. Oman havaintoni mukaan huhtikuussa kuitenkin julkisuuteen alkoi tulla mielenkiintoisia, melkeinpä maamme viralliseksi uskonnoksi tulleen putkiajattelun kyseenalaistavia, painavia puheenvuoroja, jotka kaikki todistivat, että niin sanottu välivuosi on paljon monivivahteisempi asia kuin, mitä pääministeri sanoi.

Helsingin Sanomissa on kirjoitettu paljon lukiolaisten uupumisesta. Tutkija Pekka Räihä Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta avasi keskustelun väittämällä, että nykylukio saa aikaan vain väsyneitä ylioppilaita, jotka eivät kerta kaikkiaan jaksa lähteä heti opiskelemaan, vaan tarvitsevat palauttavan välivuoden.

Räihä sai paljon vastustaviakin kirjoituksia, joissa katsottiin, että väsymys on enemmän yksilön oma ongelma kuin järjestelmän. Toukokuun alussa ilmestyi sitten Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus, jossa professori Katariina Salmela-Aron johdolla tutkimusryhmä oli seurannut 1 800 lukiolaista viiden vuoden ajan. Tulos oli se, että joka viides lukiolaistyttö kärsii koulu-uupumuksesta, joka vaikeuttaa muun muassa jatko-opintoihin siirtymistä.

Näyttäisi siltä, että vaikka yliopiston pääsykokeita muutettaisiin ajallisesti sinne tai tänne tahi pääsykoekirjojen julkistamista lykättäisiin, iso asia ei miksikään muutu: kaikki ylioppilaat eivät kykene tai halua hakea heti jatko-opintoihin. He haluavat viettää välivuoden.

Koko ajan rankasti paheneva nuorisotyöttömyys, on myös tuonut julki tolkun kysymyksen, eikö nuoren kuitenkin ole parempi opiskella jossakin oppilaitoksessa kuin juosta opiskeluputken läpi ennätysvauhtia päätyäkseen työttömyyskortistoon.

Mainiosti tätä putkiajattelua on kritisoinut osaltaan professori Jyri Manninen verkkolehti Sivistyksen palstoilla 22.4. ja 6.5. Hän puolustaa nuoren oikeutta etsiä itseään vaikkapa pari vuotta. Se on sittenkin nuorelle itselleen, yliopistolle että kansantaloudelle hyödyllisempää kuin mennä sattumanvaraisesti tai kaverin johdattelemana väärälle alalle. Manninen näkee myös erilaisesta työ- ja elämänkokemuksesta olevan suurta hyötyä yliopisto-opinnoissa.

Olen itsekin alkanut yhä voimakkaammin epäillä, että olemme luoneet maahamme tehokkaan, mutta kovin kapea-alaisesti ihmistä kehittävän koulutusmallin, joka alkaa nyt oirehtia nuorten stressiongelmina. Nuoret joko lamaantuvat kokonaan tai sitten ajelehtivat tahdottomina oppilaitoksesta toiseen löytämättä itseään. Samaan tulokseen on varmasti moni muukin kansanopistoihminen päätynyt.

Paras ja valtion taloudellekin edullisin tapa auttaa Suomen nuoria on tarjota heille tervehdyttävä, itseänsä etsimistä tarjoava, maailmankuvaa avaava ja yhteisön tuen antava kansanopistovuosi.

Oikein virkistävää kesän aikaa kaikille kansanopistolaisille!

Hannu Salvi
puheenjohtaja
Suomen Kansanopistoyhdistys
Hannu.Salvi(ät)ksopisto.com