Keskustelua aiheesta Lehti 5/2009: Yleisradion avoimempi linja tuottaa parempia palveluita:
Lisää kommentti
|
|
Mikael Jungner on kiistelty hahmo Yleisradion ruorissa. Häntä on syytetty milloin seilaamisesta kaupallisten medioiden aluevesillä, milloin median lippulaivan nolaamisesta YouTube -videoillaan. Jungner on kuitenkin johdonmukaisesti toteuttanut Yleisradion palvelutehtävää tukea kansanvaltaa. Kansalaisille tarjotaan monipuolista ohjelmapalvelua useiden kanavien kautta, ja Jungnerin oma heittäytyminen käynee esimerkiksi niin kansalaisten rohkaisusta itseilmaisuun kuin laivan kääntämisestä uuteen kurssiin, avoimeen johtajakulttuuriin. Tiina Lappalainen kirjoitti 14.12.2009 14:57:07:
|
#1
|
Itsensä nolaaminen vapauttaa luovuuden
”Olen omalla tekemiselläni yrittänyt osoittaa, että riskin ottaminen, heittäytyminen ja itsensä nolaaminen on ehdottoman tärkeätä, jos halutaan vapauttaa se intohimo ja inspiraatio, mitä tarvitaan luovassa teollisuudessa”, Jungner sanoo. ”Suomalaisessa kulttuurissa on poskettomasti piilorakenteita, jotka vetävät mattoa alta heittäytymiseltä, yrittämiseltä ja onnistumiseltakin.”
Jungnerin mielestä karaokekin on vesitetty sillä, että liian usein mennään laulamaan vasta, kun osataan laulaa. ”Näin menetetään se huonon laulamisen kautta saatava vapauttava tunne, että nolaus, kasvojen menetys ei heikennä vaan vahvistaa ihmistä.”
Jungner itse kävi taas hiljattain vahvistumassa laulamalla kuin Aku Ankka TV1:n Miitta-täti
-ohjelmassa suomalaisten lauantai-illan ratoksi. Jungnerissa taitaa kuitenkin olla enemmän Hannu Hanhea, sillä hänen kaudellaan Yleisradio on säästänyt 60 miljoonan euron tappionsa pois, ja silti säästöjen keskellä työtyytyväisyys on parantunut ja netti on vallattu.
Tyynen ulkokuorensa alle Jungner kätkee sisäisen ristiriitansa, jossa arvopohjainen maailmankatsomus kamppailee laiskuuden, mukavuudenhalun ja ylpeyden kanssa. ”Haastan itseäni päivittäin, että onko arvopohjaisuus tai avoimuus sittenkään oikea asia. Miksi nähdä kolme vuotta vaivaa, jotta ihmiset ymmärtäisivät tehdä asian itse, kun viikko käskytystä ja uhkailua ajaisi saman asian”, Jungner kysyy itseltään – ja onneksi päätyy aina samaan vastaukseen. Ratkaisu on oikea. Tulokset puhukoot puolestaan.
Yle verkon suurin bittitehdas
Yle.fi teki netin kävijäennätyksen marraskuussa. Jungnerin mukaan Yleisradio on tällä hetkellä Suomen ehdottomasti suurin bittitehdas verkkoon. Ylen verkkosivusto oli erään selvityksen mukaan rankattu tämän syksyn Suomen arvostetuimmaksi kokonaisuudeksi. Areena ja Elävä arkisto tuskin enää esittelyjä kaipaavat.
”Tällaisen sivuston luominen ei olisi onnistunut perinteisellä ylhäältä johdetulla käskyttämisellä. Uusien palveluiden väki on itsenäisesti ja vapaasti kehittänyt sivuston. Tässä kulminoituu uuden avoimen, vapaan johtamisen onnistuminen, mikä heijastuu juuri parempina palveluina”, Jungner myhäilee.
Mutta nettituotanto on vasta alkua. Sisäisen byrokratian ja keskusjohtoisuuden purkaminen näkyy vielä
tällä hetkellä ennen kaikkea Ylen sisällä. Monen toimijan ja päättäjän on kuulemma ollut vaikea ymmärtää keskusjohtoisuuden purkautumista. ”Minusta taas on outoa, että kansanvaltaa tai kansanvaltaisuutta terminä vierastetaan. Ylen koko olemassaolon tarkoitushan perustuu nimenomaan kansanvaltaisuuteen”, Jungner sanoo.
Olisikohan tässä uudessa kehityksessä joku siivu myös vapaalle sivistystyölle kuten kansanopistoille, jotka ovat loistaneet poissaolollaan Yleisradion ohjelmissa?
”Yleisradio on kaiken tämän avautumisen jälkeenkin edelleen liian sulkeutunut muusta yhteiskunnasta. Se on viettänyt vuosikymmeniä omassa norsunluutornissaan, mikä näkyy toiminnassa ja yrityskulttuurissa osaamattomuutena avautua kansalaisyhteiskunnalle. Meillä ei ole perinnettä ja luontevaa tapaa tehdä mutkatonta yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa, jota mielestäni opistojärjestelmäkin edustaa”, Jungner sanoo.
”Meillä on kuitenkin kova halu verkottua oppilaitosten kanssa. Kun tällä uudella asenteella lähdetään tekemään yhteistyötä, vaikutukset voivat olla huikeat.”
Ylelle koulut ja opistot ovat vankin tapa tehdä yhteistyötä, sillä oppilaitoksissa toiminta voi olla suunnitelmallista ja pitkäjänteistä. Ylellä itsellään kun ei ole resursseja koordinoida toimintaa.
Yle kaipaa ruohonjuuritason ideointia yhteistyöhön
Jungner kuitenkin tyrmää aikansa eläneenä sellaisen yhteistyömallin, jossa kansanopistot tuottaisivat ohjelmia, joita sivistysmielessä näytettäisiin kanavilla. Sen sijaan tarvittaisiin toimittajien ja yksittäisten opinahjojen käytännönläheistä yhteistyötä. Mitä tällainen yhteistyö voisi käytännössä olla?
”Voisin kuvitella jotain tähän suuntaan, että esimerkiksi opisto A ja Ylen Kulttuurikunto-hankkeen vetäjät pitäisivät yhteisen iltapäiväpalaverin ja pohtisivat, mitä sellaista he voisivat tehdä yhdessä, että siitä olisi hyötyä Ylelle, Ylen yleisölle ja opistolle”, Jungner maalailee.
”Tai se voisi olla jotain sellaista, että Yle antaisi sellaista osaamistaan, joka vie opiskelua eteenpäin opistolla tai avaa väylän opiskelijoille itseilmaisuun tai luodaan kanaville ohjelmia, jotka liittyvät tähän. Nyt tarvitaan avoimen lähdekoodin toimintatapaa suomalaisen sisällön luomiseen. Yle on toteuttanut yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun kanssa Kohtaus -palvelun nettiin (yle.fi/kohtaus) käsikirjoittamisesta kiinnostuneille. ”Sivuilla on kaikki se tietämys, mitä meillä on draaman käsikirjoittamisesta”, Jungner kertoo. ”Kenties se poikii meille käsikirjoituksiakin jatkossa. Mutta ennen kaikkea toivomme, että tuhannet suomalaiset, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita, saavat sieltä apua ja tukea, jotta pääsevät eteenpäin luovassa harrastuksessaan tai työssään.”
Yle haluaa olla mukana rohkaisemassa kansalaisia käyttämään sosiaalisen median eri sovelluksia kuten FaceBookia, YouTubea ja Twitteriä ja tukea näitä palveluja jo käyttäviä tai niitä haluavia opetuksella ja tiedolla. ”Yle voisi esimerkiksi antaa joitain sisältöjään muokattaviksi ja opettaa, miten asioita voi tehdä.”
Mutta kuten Jungner haastattelun aikana monta kertaa korosti, keskusjohtoisen asiantuntijavallan aika on hiipumassa, joten konkreettinen toiminta pitää tulla ruohonjuuritasolta, vaikka opistotiimeiltä. Pallo heitetään siis takaisin yleisölle.
Medialukutaito entistä tärkeämmäksi
Jungner pitää medialukutaitoa erittäin tärkeänä taitona. ”Se tulee vielä tärkeämmäksi tulevaisuudessa, sillä tiedon tulva kasvaa ja eri puolilta tulee keskenään ristiriitaista tietoa yhä enemmän. Lisäksi tällä hetkellä on enemmän niitä, jotka saavat palkkaa tiedon manipuloinnista kuin niitä, jotka saavat palkkaa oikean tiedon etsimisestä.”
Yksinään Yle ei kuitenkaan pysty edistämään kansalaisten medialukutaitoa. Siihen Jungner penää koko mediaa, kouluja ja kansalaiskeskustelua.
Muutos kestää
Jungnerin kausi jatkuu ensi kevään. Jos kippari vaihtuu, onko vaara, että Ylessä puhaltavat muutoksen tuulet tyyntyisivät? ”Muutos on alusta asti rakennettu kestämään aikaa ja tontumpaakin johtajaa, joten vaatisi toimitusjohtajalta paitsi lahjoja, myös vakavan luonnehäiriön onnistua keskeyttämään se. Jo toista tuhatta yleläistä toteuttaa uutta toimintakulttuuria työssään päivittäin, joten vapautusliikettä ei voi pysäyttää”, Jungner toteaa.
”Toivon, että muu yhteiskunta huomaisi sen, mitä Ylessä on tapahtunut ja sen, että muutoksen takana on avoimuus ja vallan palauttaminen ihmisille työyhteisössä. Tästä olisi opittavissa, että yritys, joka terrorisoi vähiten työntekijöitään, saa suhteellista kilpailuetua. Edistän sitä vallankumousta jatkossakin joko täällä tai jossain muualla.”
Teksti: Tiina Lappalainen
|
|
|
|